Kävin tänään R-kioskilla (mummoni mukaan Rautakirjalla) ja näin lehtihyllyssä Ellen. Kannessa oli seuraavanlainen otsikko:
Esitätkö somessa #ihanaaelämää?

Huoh huh. Tää on mun varsinainen lempiaihe. En ole ainakaan vielä lukenut Ellen kyseistä juttua, mutta juuri sen takia onkin hyvä antaa omaa palautetta ensin!

Kyllähän se näin on että ”somessa” on hyvin vaikeaa itseasiassa olla näyttämättä vähän paremmalta kuin mitä on. Hyviä kuvia on suorastaan naurettavan helppo saada aikaan, kun vähän osaa asetella ja pistää filtterinkiä kehiin. Ja aina voi ottaa sata kuvaa ja valita niistä parhaan. Yhtäkkiä kaikki kuvat facessa ja instassa ovat pelkästään viimeisen päälle hiottuja timantteja. Se vain tapahtuu jos siihen ei kiinnitä huomiota. Filtteriä ei enää uskalla jättää pois ettei näytä Draculalta/Ursulalta. Apua!
Toista se oli ennen! Okei, ei nyt mennä siihen.

Komistuksilla näyttää olevan enemmänkin sääntö kuin poikkeus että puolet kuvista pitää olla kaatokännissä/”hassussa” asussa/inhorealistisesti otettuja.
Kauniilla sukupuolella kuvien on parempi olla näyttäviä.

Mitä mieltä?
Vaikka jäbien muka hauskat kuvat ärsyttävät, niissä on silti pointtinsa. On tavoiteltavaa ja sallittua näyttää edes joskus kamalalta. Jos kaikki kuvat ovat hyviä, on jotain peiteltävää (tai siis olet homo).
Tytöillä ja naisilla taasen koodikieli menee sillä tavalla että kuvat saavat olla joko kauniita, nättejä tai kivoja.
Tietysti voi laittaa faceen ja instaan ja twitteriin ja blogiin ihan mitä haluaa, mutta äkkiä sen huomaa, ettei ketään enää kiinnosta mitä somessa teet. Kivoilla kuvilla saa enemmän huomiota.

Erikseen on sitten tietysti artsy-piirit, joissa oikein väkisin keksitään joka toiseen kuvaan jotain ällöttävää, jotta olisi uskottavaa ja elämänmakuista.
Kuka sitten esittää enemmän? Se jolla on pelkästään nätyskejä kuvia, vai se joka keksimällä keksii rumuutta?

En tiedä, mutta molemmat ärsyttää.

Joku nyt miettii et on siinäkin ärsyyntymisen aihe. ”Let her take that pic and be quiet fo rizzle”
En vaan henk.koht. voi sietää esittämistä. On se sitten missä muodossa tahansa. Rehellisyys maan perii… ja näin.

Lopettakaa se pelkkien kivojen kuvien lataaminen. Ja esittäminen että elämä on ihanaa. Ei se ole, aina. Alkaa hitokseen ahdistaa kun muiden elämä on niin saatanan täydellistä.

Mitäs mä tein tänään? Öö, no istuin tietokoneella.
Mitäs muut on tehny?
Petra-marika on Lanzarotella ruskettumassa.
Sara-maria on brunssilla (taas) ihkujen frendien kanssa.
Miia-linda viettää aivan parasta aikaa aivan siis ihanan siskon lapsukaisen kanssa.

Jaa.

Ette sitten laittaneet kuvia niiltä päiviltä kun bussi heitti kurat päälle, koulun ryhmäprojekti kaatui taas yhden tehtäväksi ja lempipaita kutistui pesussa olemattomaksi. Ettepä tietenkään.
Kahteen kuukauteen ei kuvan kuvaa, sitten yhtäkkiä ollaan Lanzarotella.
Ei elämä niin mene.
Kaikenlaiset sattumukset ja realistiset kuvat tuovat vaihtelua hyvänolon tykitykseen.

Olen itsekin sen verran hedonisti, että tykkään katsella kivoja kuvia, mutta välillä olisi myös hauska nähdä se PERSOONA kuvien takana.
Tai ehkä siellä ei olekaan persoonaa? Ehkä tyylikkäillä kuvilla piilotellaan jotain? Hmmmm
Hmmmmm

Haastan teidät kuvaamaan jotai tavallista.
Ilman filtteriä. ILMAN FILTTERIÄ.
Realistinen on nykypäivän erikoinen.
Realistiset kuvat erottuvat rosoisuudellaan. Hyvällä tavalla.

Itsekin sorrun välillä pelkkiin kivoihin kuviin, mutta yritän pitää sentään huumorin yllä ja kuvata normaaleja fiiliksiä välillä.
Kaikki coolit tietää että pari normaalia ruutua upeiden joukossa tuo persoonan esille.

Be the cool.
Ota se tavallinen kuva.