Kirjaviisautta etsimässä

En enään muista mitä kautta kuulin ensinmäisen kerran KonMari kirjasta, luultavammin Facebookin uutisvirtaan oli eksynyt artikkeli aiheesta. Muistan kuitenkin hyvin, kun ostin kirjan juna lukemiseksi mökkimatkalle. Tuon kaksi tuntia junassa käytin kirjaa lukien ja lempimusiikkia kuunnellen. Se oli pitkiin aikoihin oma hetkeni ilman työmurheita, stressiä tai lapsia.

Kirja vaikutti aluksi ihan huuhaalta, ja se soti monia omia siivouskäsityksiäni vastaan. Esimerkiksi oli hankala hahmottaa tavaroiden läpikäymistä kategorioittain kun olin itse aina uskonut huone kerrallaan siivoamiseen. Junasta päästyäni olin kuitenkin jo jäänyt koukuun kirjaan, ja se piti ahmia mökillä loppuun. Minua suorastaan harmitti, että en ollut kotona sillä olisin heti alkanut käymään kasoja läpi. Mökki ei ole omaa omaisuutta, enkä saanut siellä alkaa käymään läpi Konmari metodia. Mitä nyt heitin ainakin 5 vanhaa peittoa, yhden patjan ja kaksi risaa mattoa roskiin…

Kirja vastasi tarpeeseeni saada opastusta elämänhallintaan. Koen, että kotimme on hankala pitää puhtaana kun tavaraa on vaan liikaa, eikä ollut mitään käsitystä siitä mitä pitäisi säilyttää. Yhden lauseen löysin kirjasta joka oli vastaus suureen ongelmaani ”kun järjestin kotini, tajusin mitä haluan tehdä työkseni”. Jos kerran on mahdollista tietää, että mitä haluaa tehdä työkseen pelkän siivuoksen avulla, niin toki olen sen valmis tekemään. 

Ostin kirjan kanssa samaan aikaan kivikorun muistuttamaan itseäni, että vaikka olen rosoinen ja epätäydellinen kuten tuo kivi, niin silti se on kaunis ja se on kestänyt monet kolhut. Ohjenuora 3: ”ota vastaan opastusta” kun sellainen tulee vastaan.