Unikoulu

Eilinen aamu pudotti meikäläisen jalat maahan totaalisesti. Heräsin kauheisiin sydämen tykytyksiin jotka jatkui ja jatkui, niimpä paniikki oli sitä myöten selvä. Neljän tunnin kuluttua alkoi olo helpottamaan kun lepäsin ja pieniä pätkiä nukuin. Eilinen terapia ja salilla käynti jäikin sitten väliin.

Terapeutti sitten onneksi soittikin ja pitkä pätkä puhelimessa juteltiin. Se sai mut tajuamaan että olot ei olleet paniikkia vaan johtui univelasta ja perseellään olevasta unirytmistä. Ja totuushan kuitenkin on se että mitä väsyneempi olen niin sitä huonommin voin. Yritettiin siinä sitten yhteistuumin keksiä keinoa kuinka rytmi saataisiin kuntoon ja pääsisin jopa irti päikkäreistä jotka kieltämättä syö yöunia. Toisekseen mullahan on paha tapa öisin kun herään niin pompata heti pystyyn ja jos ei muuta niin käydä tupakalla.

Illalla sitten juttelin asiasta vielä isännän kanssa ja sovittiin että meikäläinen menee sinne sänkyyn vaikkei sillai väsyttäisikään. Yllättävän äkkiä se uni illalla tuli vaikka ei sillai väsyttänyt mutta puoli yksi sitten taas jo heräsin ekan kerran.Siitä sitten tunnin pätkissä nukuin ja odotin että oispa jo aamu että saisi nousta ylös. nousin sitte klo.5.20 ja nyt sitten mennään tämä päivä ilman päikkäreitä että unta riittäisi myös ensi yöksi. Ja jos päikkärit pitää pakosta nukkua niin korkeintaan puoli tuntia, ei tunti tolkulla.

Nukahtamislääkkeen vielä jätin ottamatta vaikka eilen terapeutille vähän lupailin että jos kokeilisin pitkästä aikaa ottaa. illä kyllä nukahdan mutta seuraava päivä menee hyvin pitkälle sumussa =(

Täällä siis opetellaan nukkumaan öisin niin kuin pitäisikin, katotaan mitä tuleman pitää. Yritys ainakin on kova.