Pelko on pahempi kuin paukahrus
Pelko on pahempi kuin paukahrus, kuinka useasti olen nuo sanat äitini suusta kuullut kun jännitän/pelkään jotain tulevaa.
Väitän että jokainen ihminen pelkää jotain ja joka sanoo ettei mitään pelkää niin valehtelee. Tämä on mun mielipide.
Jo ala-aste ajoista saakka oon pelännyt hammaslääkäriä, kultaisina 70-luvun vuosina hammashoito oli jotakin aivan muuta kuin nykypäivänä. Mulla menikin sitten reilu kymmenen vuotta kun en uskaltanut hammaslääkäriin mennä. Sitten loppujen lopuksi kun sinne uskaltauduin rauhottavien ja isännän mukaan tulon jälkeen oli hammasremontti melkoinen.Vaikka sitten jouduinkin siellä säännöllisesti käymään ei pelko hellittänyt. Mulla on aivan ihana oma hammaslääkäri joka ymmärtää pelkoni ja hoitaa mua kuin pikku lasta.Ilman häntä ei hammasremontti olisi onnistunut.
Kuolemanpelko astui kuvioihin 90-luvun puolessa välissä kun isäni äkillisesti kuoli. Isäni kuolema on tänäkin päivänä mulle tosi vaikea asia. Se jätti jälkeensä kuolemanpelon joka välillä istuu mun olkapäällä hyvinkin vahvasti. Terapiassa ollaan aina välillä yritetty asiasta puhua mutta ahdistun enkä kyllä ole oikein suostvainen edes asiasta puhumaan. Moni asia elämässäni mitä pelkään on toisten mielestä varsin vähäpätöinen juttu mutta mulle tosi iso asia. Ei pitäisi koskaan vähätellä toisten pelkoja vaikka ne voi välillä hullulta kuulostaakkin mutta ne on täyttä totta ihmiselle joka sitä pelkoa tuntee.
Mun pelot liittyy hyvin pitkälle pitkälle sairastamiseen, pieni flunssakin saattaa välillä saada mut paniikin valtaan. Joka tapauksessa kun puhumme näistä peloista terapiassa ja mietimme miksi? päädymme melkein poikkeuksetta kuolemanpelkoon, sinne se päätelmä yleensä päättyy. Voisin sanoa että kuolemanpelko hallitsee elääni, valitettavasti. Välillä se on pinnalla ja parempina kausina se jää unholaan.
Miksi kiroitan pelosta/peloista? Ehkä toivom että ihmiset ymmärtäisivät että jokainen pelkää ihan omia juttujaan, juttuja jotka voi omasta mielestä tuntua vähäpätöisiltä.
Ja ehkä siksi että tällä hetkellä mä pelkään.