Mietteitä

Viime sunnuntaina olen viimeksi harrastanut liikuntaa ja koen siitä hieman syyllisyyttä. Molemmilla kerroilla kun oon käyny vesijumpassa, on lievä paniikki päässyt yllättämään. Sitä jotenkin kaipaisi hyvää kokemusta tuostakin touhusta ettei kynnys lähteä nouse liian korkeaksi.

Flunssa on kiusana ollut täälläkin. Sunnuntaina ensin isäntä ja keskiviikkona sitten neiti näppärälle nousi korkea kuume.

Tämän viikon kokemusasiantuntija koulutus antoi paljon pohdittavaa, joten kävin sitä läpi vielä keskiviikkona terapiassa.

Kävimme läpi ihmisen elinkaarta ja sitä kuinka esim. lapsuuden tapahtumat vaikuttavat meihin läpi elämän vaikka emme niitä muistaisi. Jotenkin rankkaa hommaa kun ajattelee että itellä ei oo ollu osaa eikä arpaa niihin mutta kuitenkin ne asiat on muokanneet susta sellaisen  kun olet. Nämä asiat pistivät mietintään myös oman äityiden ja sen onko ite hyvä äiti. Totuushan on kuitenkin se että jokainen yrittää parhaansa niillä eväillä mitä on annettu. Juttelin asiasta neiti 21v kanssa ja keskustelusta jäi ihan hyvä mieli.

Oman tarinan kirjoittaminen pitäisi pikkuhiljaa aloittaa. Kovasti olen miettinyt mitä siihen kirjoitan ja luulen että kirjoitan / kerron niistä asioista jotka on vaikuttanut mun elämään ja omasta mielestäni tehneet musta tällaisen kun olen.

Mun oma pikku persoonallisuushäiriö on taas vaihteeksi nostanut päätään tuon kypsymättömyyden osalta. Voinkin todeta että nyt entistä helpommin hoksaan kun näin käy ja yritän kovasti asiaan vaikuttaa etten käyttäytyisi niin kuin takaraivossa takoo.

Tällasta tällä kertaa..