Ruokaa!

Ruokailu tottumusten uudelleen opettelu on ollut todella vaikeeta.

Suklaa ja muut herkut (keksit ja pulla) jätin heti dietin aloitettuani pois. Alku oli hankalaa mutta nyt siltä osin sujuu varsin kivuttomasti. Iltaisin tosin tekis mieli jotain mussuttaa kun kattoo telkkaria. Iltaisin olenkin sitten syönyt rahkaa höystettynä mandariinilla.

Aluksi tein sen virheen että söin liian vähän ja tarvittavat kalorit oli vaikea saada kasaan. Mikä sitten teki sen ettei paino pudonnut.

Olen yrittänyt tehdä elämänmuutoksen mitä voin jatkuvasti noudattaa ettei sitten käy niin että kun lisään eri ruokia ruokavalioon alkaa paino nousemaan.

Leivän syöntiä olen vähentänyt ja riisi sekä pasta on jääny unholaan.

Riittävän nesteen juominen tuottaa tuskaa.

Tänään olen tehnyt itse hampurilaisia ja voi että kun ne oli hyviä.Olisin voinut syödä kaksi tai jopa kolme kerralla! Mutta ei, järki sanoi että yksi riittää. Ei tarvitse umpata itteään ähkyyn =)

Välillä tietysti pitää saada herkutella. Porkkanaleipä on suuri heikkouteni ja sitä menikin yhtenä iltana useampi pala.

 

 

 

Hyvinvointi Liikunta

Lähde kävelemään!

Voi kuinka useasti olen nuo sanat kuullut.

Lähde kävelemään! Voi kun se olisi noin yksinkertaista niin kyllä mä kävelisin.

Kymmenen vuoden sisään kuuluu pitkä ajanjakso kun olin kotini vanki. Ikkunasta katsoin kun elämä lipui ohitse.

Terapiassa kävin kun isäntä kuljetti kynnykseltä kynnykselle, kunnes lääkäri päätti ettei jatka sairaslomaani. Syyksi sanoi ettei viittitä käyttää kaikkia sairaspäiviä loppuun. Itse olin tuohn sen verran huonossa kunnossa etten osannut pitää puoliani mutta onneksi isäntä piti.

Eikä mennyt kauankaan kun mulle löytyi paikka psykiatrisen sairaalan päiväosastolta. Aaamulla sinne mentiin ja iltapäivällä sitten kotiin. Siellä oli kaikenlaisia ryhmiä laidasta laitaan. Mun lottovoitto oli omahoitajani jonka kanssa kemiat kohtasivat heti. Yhdessä sitten opeteltiin kävelemään, ensin mentiin rappusille ja siitä sitten laanettiin reviiriä. Ensimmäinen suuri saavutukseni oli kun kierrettiin talo.

Päiväosasto jakso kestää keskimäärin 3kk, minä olin siellä 9kk. Sinä aikana vaihdettiin lääkitys, opeteltiin kävelemään ja palattiin työelämään.

Päiväosaston muut asiakkaat tulivat läheisiksi, vertaistuki oli korvaamaton. Sain uusia ystäviä jotka edelleen kuuluvat elämääni <3

Tänä päivänä en vieläkään pysty kävelemään. Kävelen aina tien reunassa ja tuijotan maata, ahdistus kun valtaa mielen alan kiemurtelemaan.

Mutta en vaadi itseltäni liikoja, aina ei voi onnistua. Vielä kun oppisi ettei takapakeista tartte masentua ja maailman kaatua. 

 

Hyvinvointi Liikunta Mieli Terveys