Ahdistus on muuttanut meille. Kovasti yritän sitä häätää pois mutta se ei tahdo lähteä. Tiedä sitten tekeekö kevät ja auringon ilmestyminen taivaalle mulle taas tepposet. Toki oloon vaikuttaa myös se että terapia ei ole ollut nyt joka viikkoista, puhuminen on mulle kuitenkin niin tärkeetä.

Tänään olin tosin terapiassa ja kaksi viikkoa pitäisi taas ”pärjätä”. Paljon sain taas ajattelemisen aihetta ja paljon puhuimmekin mun perusluonteesta ja persoonallisuushäiriöstä jotka molemmat vaikuttavat toisiinsa melko vahvasti. Viime aikoina onkin tuntunut että tuo persoonallisuushäiriö on vaikuttanut mun oloon enemmän kuin haluasin, sekin on kausiluontoista. Heti kun alamäki alkaa se hyppää kyytiin.

Viime yönä sitten heräsin paniikkikohtaukseen mitä ei ole tapahtunut pitkään aikaan. Sitä on yöllä niin yksin kohtauksen kanssa. Loppujen lopuksi olo helpotti aika äkkiä, onneksi. Nyt sitten odotankin aikaa psykiatrille, siitä onkin jo ierähtänyt aikaa kun viimeksi olen käynyt.

Kolmeen viikkoon en ole harrastanut liikuntaa, sekin harmittaa. Mietin että mahdoinko mennä salille aina huonoon aikaan kun menin työpäivän jälkeen väsyneenä sinne ähisemään. Sairaalan kuntosalissa on vaan se huono puoli kun se menee jo neljältä kiinni eikä sinne pääse illalla. Kaveria en ole vielä löytänyt joka lähtisi mun kanssa tohon edulliselle lähisalille. Tytär tosin lupas ensi kuussa viedä mua salille missä ite käy mutta en mä siellä ala käymään kun se on niin kallis.

Nyt pitäisi yrittää ryhdistäytyä ja yrittää taas ottaa otetta elämästä. Pakolliset teen ja siihen se sitten jääkin. Mutta toivossa on hyvä elää että huominen päivä olisi jo hieman parempi.