Vuosi 2014 on päättymässä ja vuosi vaihtuu. Kulunut vuosi on ollut täynnä tunteita, iloja, suruja, itkua ja naurua. Koko tunteiden kirjo on käyty läpi, on ollut onnistumisia ja suuria pettymyksiä. Olen saanut tutustua uusiin ihmisiin jotka ovat jääneet kulkemaan vierelläni.
Vuosi 2014 alkoi kuntouttavan työtoiminnan merkeissä, osallistuin kuntouttavan ryhmätoimintaan: SYKE-ryhmään. Tapasimme kerran viikossa, perjantaisin. Teimme ryhmätöitä, tutustuimme eri paikkoihin ja välillä istuimme luokkahuoneessa kalvo sulkeisissa oppimassa uutta itsestämme. Olin aluksi varsin epäluuloinen onko ryhmällä mulle mitään annettavaa ja onko mulla mitään annettavaa ryhmälle. Olen kuitenkin vuosien varrella osallistunut jos jonkinlaisiin ryhmiin. Jälkeen päin ajateltuna olen onnellinen että lähdin ryhmään, sain uusia ystäviä, opin itsestäni ja toimintatavoistani uutta ja toivottavasti myös minä annoin ryhmälle samallalailla kuin muut antoivat minulle omilla elämäntarinoillaan.
Kevään kohokohta piti olla mulle ja neiti näppärälle Cheekin konsertti kaupunginteatterissa johon olin onnistunut saamaan eturivin paikat. Toisin sitten kävi, sairastuin flunssaan ja kuumekin nousi korkealle. Keikkapäivänä kuume oli jo tipotiessään mutta olo oli tosi voimaton. Näppärä lähti keikalle isosiskon kanssa ja heillä oli ikimuistoinen ilta.Seuraavan päivänä meninkin sitten lääkäriin missä ei mitään ”vikaa” aluksi löydettykään. Lääkärin suostui pyyntöihini ja mittasivat vielä lähdönpäälle crp:n. Terveyskeskuksen mittarit eivät sitten riittänetkään, crp oli noussut yli kahteensateen ja sainkin passituksen sairaalaan. Yksi pahimmista peloistani oli käynyt toteen, jouduin sairaalaan. Mut eristettiin koska ensiksi epäiltiin aivokalvontulehdusta joka sitten osoittautuinin nielutulehdukseksi. Perhe oli tukena sairaalassa tuona päivänä ja kärräsivät mua tutkimuksesta toiseen rullatuolilla. Yön vietin sairaalassa ja sitten pääsin kotiin kun marisin kuin pienet lapset ja crp oli lähtenyt laskuun. Kotiin sainkin sitten kolmesti päivässä kotisairaalan laittamaan antibiootit suoraan suoneen. Tästä reissusta jäi käteen myös astmadiagnoosi.
Kesällä tapasin ihmisen johon olin tutustunut naamakirjan vertaistuki ryhmässä. Tuosta ihmisestä on tullut mulle tosi läheinen ajansaatossa ja hänelle voin kertoa kaiken, ollaan sellaiset sielunkumppanit. Tuo tapaaminen jännitti kovasti, molempia. Syksyllä meidän piti tavata uudestaan mutta asiat ei aina mee niinkuin pitäisi. Mutta ensi kesänä tapaamme jälleen ja saan samalla tutustua hänen pieneen prinsessaan.
Kesän jälkeen sitten aloitinkin kuntouttavan tytoiminnan ja sain sisältöä elämääni, alku oli hankalaa mutta aikaa myöten helpotti. Kolme työpäivää viikossa on ollut mulle se sopiva määrä,tosin välillä tuntuu että voisin tehdä enemmänkin. Viikko ennen joulua sain tietää että työt jatkuu vielä ainakin vuoden, sain siis ennenaikaisen joululahjan. Nyt on pienimuotoinen loma ja työt jatkuu sitten 9.1 , tämä loma kyllä tuli enemmän kuin tarpeeseen.
Mitäs muuta syksyllä tapahtui?
Haluan nostaa vielä esille meidän Hesan matkan elokuun lopulla. Sitä reissua taisi näppärä odottaa kaikista enemmän, mentiin Korealaisen Led Apple bändin keikalle. Matkat kuljettiin junalla ja hotellissa yövyttiin. Vanhakin villiintyi kun Koreanpojat lauloi ja tanssi. Seuraavana aamuna sitten heräsinkin täyteen paniikkiin. onneksi saatiin junaliput vaihdettua ja lähdettiinkin sitten aamujunalla kotiin. Olot onneksi junassa helpotti. Onneksi näppärä ehti edellispäivänä isänsä kanssa shoppailla joten ei jäänyt siitä paitsi. Tuo reissu herätti mussa paljon tunteita, iloa ja surua..mutta päällimmäiseksi jäi ilo siitä että uskalsin lähteä ja melkein putkeen meni.
Syksy toikin sitten vielä 2-tyypin diabetesdiagnoosin, kolme uutta diagnoosia vuoden sisällä. Se jotenkin herätti että täytyy tehdä jotain. Ylipainoa kun on vuosien mittaan kertynyt, elämäntapa muutos oli edessä. Nyt olenkin sitten laskeskellu kaloreita ja vähän kattonu mitä suuhuni laitan. Kolmesti viikossa käyn sairaalan kuntosalilla, se on sellainen matalan kynnyksen paikka. Sinne on helppo mennä ja voi mennä vaikkei niin hyvä päivä olisikaan. Sieltä saa valmiin kuntosaliohjelman ja tsemppausta.
Mitäs muuta?
Terapiassa käyn kerran viikossa, vanhempi tyttäreni sai syksyllä vakituisen työpaikan ja löysipä myös miehen. Myös surua kuului kesään, lähipiirissä oleva ihminen joutui auto-onnettomuuteen. Mutta mä uskon ja toivon että hän vielä toipuu <3
Tätä vuotta hieman vielä jäljellä, meidän perhe viettää vuoden vaihdetta television äärellä katsellen Asian music awardsia.
Hyvää vuoden vaihdetta jokaisella karvapäälle ja tehdään yhdessä ensi vuodesta tunnerikas <3
