Tunteita..

Viimeinen viikko on pitänyt sisällään monenlaista tunnetta, niin iloa kuin suruakin.

Tutun ihmisen traaginen kuolema nosti pinnalle jälleen kerran kuolemanpelon, peloista pahimman. Asian jota en vielä tänäkään päivänä pysty kunnolla käsittelemään. Monesti olen ajatellut että isäni traaginen kuolema synnytti mussa tuon kuolemanpelon mutta terapeutti on saanut mut tajuamaan että juuret tuolle pelolle on paljon syvämmellä. Mutta toivon että jonakin päivänä pystyn asiasta puhumaan enkä aivan heti lyö hanskoja tiskiin.

Tänään sain ennen aikaisen joululahjan puhelun merkeissä kun mulle ilmotettiin että työt jatkuu vielä ainakin vuoden. Tuo työnteko on vähän kaksi piippuinen juttu mutta aikusten oikeesti se pitää mut elämän rytmissä kiinni ja tuo sosiaalista elämää ympärille. Ja hyvinä päivinä koen myös mielihyvää tehdystä työstä. Ja eihän ketään aina iske tuo työ, varmasti jokaisella on jskus aamu että tekisi mieli jäädä vaan kotiin köllöttelemään..

Kuntoilu jatkuu edelleen kolmesti viikossa, ensi viikko sitten on lomaa siitä hommasta kun kuntosali on kiinni. Edelleen odotan sitä JEE tunnetta kun meen kuntosalille. Ei se mulle pakkopullaa ole ja mieli on kyllä tyytyväinen joka kerta kun sieltä lähden. Paino laskee hitaasti, liian hitaasti. Perjantaina meenkin sitten diabeteshoitajalle ja saa nyt sitten kattoa onko sokerit edelleen laskussa ja kuinka painon laita on. Mutta mä en luovuta, niin kun aikasemminkin olen todennut aion onnistua.

Jouluun reilu viikko eikä lumesta ole tietoakaan. Mä olen niin joulu-ihminen, rauhallista leppoista yhdessäoloa perheen kesken. Muutaman paketinkin olen tehnyt..ja pienen pienen jouluyllätyksen kahdelle aivan ihanalle. Mulle tuli niin hyvä mieli kun tiedän että saan ilahduttaa mulle niin rakkaita ihmisiä, siitä se joulumieli tulee, oikeesti <3