Ensisilmäyksiä Dakarista

 

 

Pehmeä punertava valo hiipii vihdoin esiin, kun takana on jo pari tuntia aamurutiineja viilentimen ääressä. Kolmen tunnin aikaero ei käänny hetkessä. Kullankeltaiset patongit keikkuvat omistajiensa kainaloissa, kun neuvottelemme kyydin hinnasta keltaisten kyytipelien ryömiessä ympäröivillä kaduilla etsimässä asiakkaitaan. Keltaisten, valkoisten, oranssien ja okran värikirjo lämmittää silmää matkan maisemissa, rakennuksissa, graffiteissa, pöllyävässä hiekassa kun ajamme kohti toimistoa hiukset ilmavirrassa pyörien. Aamuliikenteessä mennään myös kirjavilla busseilla, mopoilla, tavarankuljetuksissa jopa hevoskärryillä. Harmaa pakokaasu himmentää värien kirjoa ja saa meidät niiskuttamaan. Takseihin myydään kadulta vettä ja sanomalehtiä, hedelmiä ja papereita.  Äänimaailma täyttyy liikenteestä, puheen sorinasta, myyjien iskulauseista, linnuista ja radiosta. Edessä näkyvät valkeat rakennukset kätkevät sisäänsä toimistoja kyljessään kioskeja ja ravintoloita. Alueen kokonaiskuva on värikkäämpi, seinissä erotutaan mm. pastilliväreillä.

Toimistossa on vastassa yhteistyökumppaneita ja kollegoita niin kauluspaidoissa, kuin kauniisti kirjailluissa perinteisissä Boubou -asuissa, naisten pukeutumisen vaihdellessa värikkäistä tyköistuvista asuista hillittyihin tunikoihin huiveineen. Taksimatkamme jatkuu kohti vaateartesaanien työtiloja. Valkoisten betoniseinien sisällä on käynnissä mustien linopainoprinttien testaukset. Kankaita on liuku- ja solmuvärjätty lukuisin värein: lämpimin punaisin, fuksioin, sinisin ja vihrein, joista on valmistettu myyntiin huiveja, pöytäliinoja, tunikoita, mekkoja ja paitoja. Ohjaajat ja opiskelijat ovat sonnustautuneet niin perinteisiin mekkoihin kuin farkkuihinkin, suutari esittelee vahaprintatulla kankaalla päällystettyjä sandaaleja, joista jokainen pari on ainoa laatuaan. Vahaprinteissä yhdistyvät väriyhdistelmät, joita ei Suomessa juuri näe ja kuvien sekä niiden taakse piiloutuvien sanontojen symboliikka, joka avautuu paikallisten kertomana. Innostuneimmat opiskelijat palavat halusta päästä haastateltavaksi tai esittelevät omia portfolioitaan printeistä, kuoseista ja malleista.

Yacine Koné, HandiEco

Handi Eco:n toiminta on lähtenyt liikkeelle unelmasta tehdä vaatesuunnittelusta ammatti itselle ja muille, joiden työllistyminen on haastavaa, tässä tapauksessa liikuntarajoitteisille naisille. On hienoa nähdä innostus ja toiveikkuus unelmistaan kertovien naisten silmissä, kun he pääsevät projektissa toteuttamaan ideoitaan kannustavassa yhteisössä, oppimaan uusia tekniikoita, yrittäjyyttä ja markkinointia ja osa jo nyt tienaamaan ompelemillaan tuotteilla.

Vierailun ja haastatteluiden jälkeen puikkelehdimme useiden kirjavien pikkukauppojen ohi risteysalueelle yli mosaiikkilaatoitettujen tasanteiden ja kuoppaisten betonien. Risteyksessä odottaa kahvimyyjä hopeisine termossäiliöineen. Punertava hiekka pöllyää ja pensaiden kukat hehkuvat aidalla kilpaa. Alkaa taksin metsästys ja paluumatka keltaisten kulkupelien ruuhkautuessa risteysalueille.

Katujen värikirjoa

Mari