A Walk Down the Slackin’ Lane.

Huomenna se koittaa! Virallinen koulujenloppu- sekä valmistumispäivä nimittäin. Kuten jo aikaisemminkin olen maininnut, on omista lakkiaisistani vierähtänyt jo kolme vuotta. Vaikka sekin päivä tuntuu olevan aivan hetki sitten, on niihin kolmeen vuoteen on mahtunut ensimmäisen oman kodin hetket, muutto Utsjoelle, opiskelu Inarissa, epävirallinen asuminen Helsingissä, pelitiimin vakiintuminen ja jo yli puoli vuotta uudessa asunnossa. Jos vuosien kiertäminen samalla tahdilla jatkuu, on omien kolmekymppisesti juhliminen jo aivan tunneista kiinni.

Omien lakkiaisjuhlieni kutsu oli viimeisiin viikkoihin saakka ns. epävarma, sillä varsinaisesti ”heittämällä” en ylioppilaskirjoituksistani läpi suoriutunut. Ruotsi kuitenkin meni kuin menikin läpi, jopa ruhtinaallisen 7 pisteen yli pisterajan! Oma lukionkäyntikin oli muutenkin kolmen vuoden matka sieltä, mistä aita on matalin (tai sitä ei ole laisinkaan).
Varsinkin siinä vaiheessa, kun täytti maagisen 18 vuoden ikärajan ja sai itse selvitellä omia poissaolojaan Wilmaan, muuttui koulunkäynti entistä enemmän Flatoutin ja WarCraft 3 pelailuun koulun kirjastossa. Yrittäen pakoilla samassa koulussa opettavaa äitiä, joka jostain syystä aina sattui kävelemään kirjaston läpi, kun matikantunnilla derivoitiin ja kirjastossa laiskottelu kiinnosti huomattavasti enemmän.

Mutta läpi päästiin ja kaikenkaikkiaan lukioaika oli mahtavaa. Eikä vähiten siksi, että kolmen vuoden ajan lukiossa yhtä matkaa tarponeet parhaat ystävät, kasa naulakoiden välissä istuvia weirdoja on kulkenut mukana tähänkin asti. Vaikka välimatkaakin on vuosiin mahtunut – osan lähtiessä Hawaiille, oma muuttoni Utsjoelle ja yhden matkatessa (taas!) Italiaan määrittelemättömäksi ajaksi.
Lukiosta jäi matkaan kyseisen ylö-porukan lisäksi myös toinen ja täälläkin enemmän näkynyt ystäväporukka, joka nykyään kulkee nimellä MorsoGaming.

Lakkiaisissa asunani toimi itse suunnittelemani mekko, jonka kankaat ja piirrustukset kiikutin ompelijalle hyvissä ajoin ennen tietoakaan valmistumisestani. Sillä ainakin mekko olisi, vaikkei todistusta tulisi! Päässäni ylioppilaslakin tilalla samaa virkaa toimitti sinä vuonna tullut laketti – tuhannesti kauniimpi vaihtoehto sille perinteiselle kipparilakille. Ja kaikki propsit Ylöjärven lukiolle, että antoivat suorittaa lakituksen ilman virallista yo-lakkia! Kaikissa lukioissa ei virallista lakitusta voi laketilla tai yo-mirrillä suorittakaan.

Kuvat otti jo vakiintuneeksi hovikuvaajaksemme kulminoitunut Tuoni Studioiden myyntilordi/valokuvaaja Teemu Reini, joka itsestäni myös Emmin häissä kaasokuvat, eli ”tulisiksätohonrantaanjosotanparikuvaa” otti.
Juuri kyseiset ylioppilaskuvani taisivat olla itseasiassa ensimmäiset yhteiset kuvaukset Teemun kanssa, ja se oli kerrasta menoa se! Meillä oli samanlainen teema mielessämme jo ennenkuin oltiin yhdessä sitä suunniteltu. Great minds think alike?

Hyvää valmistujaista kaikille, valmistuu sitä sitten mistä tahansa, millä motivaatiolla ja kuinka suurella yrityksellä tahansa! Nauttikaa päivästä(nne) ja juokaa paljon kuohuviiniä.