Kevätjuhlat ja koulutraumat.

Tänään kävimme Emmin kanssa Ylöjärvellä katsomassa nuorimman siskon kevätjuhlia. Tai, ainakin melkein! Sisällä salissa oli niin tajuttoman kuuma, että suurimman osan ajasta vietimme ulkona, Emmi Hildaa hyssytellen. Tai istuin äidin kanssa aulassa, kuuntelemassa juhlaa. Olimme olleet siinä käsityksessä, että siellä olisi esityksiä; näytelmiä, tanssia ja laulua – mutta käsitys osoittautui suurimmalta osin vääräksi, sillä se olikin aivan perinteinen kevätjuhla. Puolen tunnin kestoiselta tuntuva rehtorin puhe, suvivirsi ja stipendien jako. Oli siellä lisäksi pari lauluesitystä, jotka toivat kyllä elävästi mieleeni omat kouluvuodet. Varsinkin sen häpeän tunteen mikä siellä lavalla seistessä oli, kun mikit ei ole päällä, soittimet ovat epävireessä, miksaus ei toimi (valoista puhumattakaan), ja koko esitys kuulostaa vain aika kamalalta. Toisilla kouluaikojen traumat liittyvät koululiikuntaan, itselläni musiikkiesityksiin.

Ja koska mukaan tarttui raparperia, alankin heti tekemään raparperikiisseliä!