Kroppahommia.

Vaikka en oikeasti ole yhtään cool, täytyy munkin nyt hypätä tähän ”jee urheilu on kivaa!”-junaan. Idea (tai siis hehkutuksen tarve) lähti siitä, että tilasin uudet bikinit, joita kokeilin tänään. Mutta koska Ikean peiliä ei ole uskominen (se näyttää noin -10kg), päätin ottaa sitten kuvan nämä uudet bikinit päällä. Melkein lensin seinään, kun näin kuvan, sillä mielestäni näytin jo melkein hyvältä bikineissä.

Aloitin uuden elämän viime syksynä urheilun osalta polkemalla crosstrainerilla muutaman kerran viikossa, ja vielä uudemman elämän tänä keväänä myös syömisen osalta. Syömiseni muuttui lähinnä siten, että uusi ruokamottoni oli: ”Mun ei tarvitse syödä yhtä paljon kun mun salilla käyvä mies”. Ei siis suurempia muutoksia, en ole jättänyt herkkuja pois enkä luopunut leivästä, tai tehnyt muutakaan muodikasta. Syönyt vain yhden ihmisen edestä.
Innostus uuteen elämään viime syksynä lähti kuvista, jotka otettiin pikkusiskon Sunnán rippijuhlissa viime kesänä. Mun ongelma on aina ollut se, että mä en huomaa vartalossani mitään muutoksia. Oikeastaan koskaan. Joko mä sitten lihon tai laihdun, se menee multa yleensä aika lujaa ohi. Yläasteen ja lukion välisen kesän vietin Kaliforniassa kielikurssilla, jossa sen reilun kuukauden aikana lihoin 10kg (!), enkä silti huomannut itsessäni mitään muutosta. En mitään. Muutos ei kuitenkaan ollut mitenkään kovin huomaamaton, sillä Iskä olisi varmasti lähettänyt mut johonkin fat campille, jos se olisi ollut mahdollista.

No, ne kuvat viime kesältä. Kun rajasin ison serkuskuvan vielä itseeni, oli reaktioni lähinnä punastuvaa huutonaurua, sekä miksei kukaan ole sanonut mulle mitään?!

Onhan se nyt aika. Niin. Kamala.
Ja koska en viitsi tänne itsestäni kuvia bikineissä laittaa, kiskoin itseni samaan mekkoon ja otin kuvan. Ta-daa!

Hello waist, missed you! Enhän mä nyt mikään viikon painonpudottaja ole, mutta huomattavasti tyytyväisempi itseeni! Vaikka täytyy sanoa, että en mä oikeastaan itsessäni ulkoisesti mitään eroa tunne. Parempi fiilis on, ja mukavampi olla kun jaksaa tehdä asioita. En esimerkiksi kuole, jos pitää kävellä ylämäkeä.

Yay me!