Pääsiäislomalla, part 1.
Huh, vihdoin hetki hengähdystä, internetiä ja rauhaa.
Tämän vuoden pääsiäiseen kuuluu keikkakiertue pohjoisessa, joka huipentuu Iskän luokse Utsjoelle. Alunperin tarkoituksena oli siirtyä hetimmiten keskiviikkona Utsjoelle, mutta one thing led to another ja tässä sitä nyt ollaan Ylläksellä hotellihuoneessa kirjoittamassa blogia.
Ensimmäinen etappi oli Rovaniemellä, jonne lähdimme heti aamusta ajamaan bändiporukan toisen tekniikkapuolen edustajan kanssa. Alunperin tarkoituksenani oli yöpyä teknikkokumppanin ystävän luona, kunnes sain ahaa-elämyksen ja muistin vanhan lukioaikaisen ystäväni Eetun asuvan tätä nykyä Rovaniemellä. Ja olipa muuten huisia nähdä pitkästä aikaa, juoda viiniä, soitattaa uusia musiikkilöytöjä ja jakaa kerralla kaikki viimeisimpien vuosien tapahtumat!
Kuitenkaan mikään hauska ei (tietenkään) kestä ikuisesti, ja aamulla olikin jo suunnattava Ylläkselle. Treffasimme loput bändiläiset rautatieasemalla, jossa vaihdoimme kulkuneuvon keikkapaku + peräkärry -viritelmään.
Ylläksen lähestyessä lumi lisääntyi ja aurinko väheni.
Soittoajaksi oli merkitty kello kaksi, joten saapuessamme yhden jälkeen paikalle ei ollut turhia aikoja hukattavaksi. Reidet hapoilla ja olkapäät kipeinä setti kasaan, pikainen soundcheck päälle ja eikun lauteille.
Itsehän käytin keikan ajan hyödyksi makoillessani parvella olevalla bäkkärillä kirjaa lukien, sohvilla kierien ja biisien mukana huutolaulaen. Siihen asti, kunnes alkoivat velvollisuuden painaa päälle ja oli levymyynti pistettävä paikoilleen. Ja sehän kannatti, sillä kokonaiset kaksi (2) levyä meni kaupaksi! Huh heijaa, en turhaan kantanut noin 436-kiloisia pöytiä pitkin rinneravintolaa.
Ensimmäistä kertaa elämässäni muuten kävin yhdessäkään turistilapin osassa, jos siis bussilla Levin läpi ajamista ei lasketa. Mutta täytyy sanoa, kaikista ennakkoluuloistani huolimatta – en edelleenkään suosittele kyseistä paikkaa kenellekään! Jos siis hyvät ihmiset haluatte Lappiin, niin lähtekää Utsjoelle.
Keikan jälkeen ei silloinkaan ollut aikaa hukattavaksi, nopea setin purku ja pakkaus, kun suunta siirtyi jo Leville iltakeikkaa varten. Onneksi ehdimme hyvissä ajoin Bar Ihkuun, jossa saimme kaikessa rauhassa kasailla settiä valmiiksi iltaa varten.
Itse baari oli mukava paikka, henkilökunta oli huisia ja keikkafiilis katossa. Aloitusaikakin oli sopivan aikainen, kymmenen-yhdentoista aikaan, että ihan koko yleisö (edes Levillä) ei ollut aivan pleksit heti jo soiton alkaessa. Blues upposi keikkaväkeen kuin häkä ja ihmiset pariutuivat pitkin tanssilattiaa minkä kerkesivät.
Keikan jälkeen siirryimme läheiseen halliin, jossa Popeda viihdytti Ukkometsolla ja Komisaario Pepposella laskettelukansaa. Kyseisestä keikasta tein kaksi huomiota:
1) Kyllähän ne liveshown jumankauta osaa!
2) Miten ihmeessä ne jaksaa vetää samoja biisejä jo kolmattakymmenettä vuotta?
Yöllä hotellille ja taas heti aamusta kamat kasaan. Täytyy sanoa, että vaikka Ihkussa hyvä keikkameininki olikin, olisi aamulla roudatessa kaivannut jonkinlaista muuta tapaa kamojen kantamiseen, kun portaat…
Mutta tottahan kamat nippuun ja kyytiin saatiin! Tätä menoa olen luultavasti saanut syksyyn mennessä elopainoa kymmenen kiloa lisää, pelkän lihaksen muodossa. Siltä tämä ainakin alkaa tuntua. Purkamisen jälkeen suunta jatkuikin takaisin Ylläkselle ja baari Selvä Pyyhyn, jonne jo kamat valmiiksi kasasimme ja checkasimme illan keikkaa varten.
Mutta jottei liiaksi löpsistelyksi (ja nukkumiseksi) menisi, niin keikan jälkeen taas jatkuu matka tunturin toiselle puolelle Jenni Vartiaisen keikalle, jonne bändin valomies eilen kutsui.
Näin. Semmoista siis täällä! Nyt taidan ottaa teknikkokumppanista mallia, kerätä virtaa iltaa varten ja siirtyä unten maille!