Miten eilinen eroaa huomisesta?
Mun koti.
Meidän koti.
O-ou…
Mun koti.
Meidän koti.
O-ou…
Toiseksi Bremen-päiväksi meille osoittautui sunnuntai. Lähdimme aamiaisen (eli noin kuuden latte-choco-frappuccinon ja kuudentoista nutella-croissantin) jälkeen serkkulikkojen kanssa hotellilta keskustaan ottamaan selvää, mitä kaupungissa tapahtuu. Note to self, sunnuntaisin ei kannata lähteä Saksaan, sillä mikään paikka ei ole auki.
Noin 3967 selfien ja groupien jälkeen lähdimme kauppakujalta suorittamaan lähes mahdotonta tehtävää – Vanhankaupungin Schnoorin etsimistä. Muutaman puhelinsoiton ja paikallisten vaivaamisen jälkeen pääsimme perille, mistä vihdoin löysimme osan suvusta ja pääsimme siirtymään päivän tärkeimpään osaan, päiväkuohuviineille.
Illasta siirryimme juhlistamaan Mumin 70-vuotissynttäreitä keskustassa sijaitsevaan ravintola StadtWIRTiin, joka on tunnettu flammkucheneistaan, eli saksalaisesta ”pizzasta”, jossa pohja on hieman tavallisesta pizzasta poikkeava ja tomaattikastikkeen tilalla toimii ranskankerma. Alkuruoaksi ahmimme tapaksia ja jälkiruuaksi aivan taivaallista suklaakakkua. Ja crème brûléeta! Koska enemmän on aina enemmän. Vaikka pääruokana toiminut vuohenjuustosalaattini hyvää olikin, voisin itse voisin jättää koko pääruuan syömättä ravintoloissa ja keskittyä vain alku- ja jälkiruokiin!
PS. Mitä muuten tykkäätte uudesta bannerista? Ajattelin vaihtaa blogissakin tunnelmaa syksyyn, kun ulkonakin on kesä jo jatkanut matkaansa.
Kuva on taannoisesta Tuoni Studioiden koulutus/virkistyspäivästä, kun työntekijöitä uudistuville nettisivuille kuvasi Tuonen oma myynti(ja kuvaus)lordi Teemu Reini.