Naiádes

2.2.2016 naiades

Vuosia tulee ja menee.

Selailin tässä yksi päivä blogini viimeisimpiä päivityksiä, ja voisinpa ottaa oikein tavaksi päivitellä kerran vuodessa kuulumisiani Instagramin avulla! Krhm.

Viimeisimpään puoleen vuoteen on mahtunut kaikenlaista – ehkä päällimmäisenä ja suurimpana muutoksena hyppy tuntemattomaan, ja muutto Hyvinkäälle. Sopeutuminen uuteen paikkaan on sujunut yllättävän kivuttomasti, osittain varmaan siksi, että ensimmäiset viikot muuton jälkeen kävin vielä Tampereella töissä, eli sain jonkinlaisen ns. ”pehmeän laskun” muuttoon. Mutta yllättävän vähän sitä enää kaipaa vanhaa elämää. Lähinnähän elämäni koostui siitä, että istuin Ukko Nooassa Punk Ipa edessäni ystävien kanssa. Ja vaikka se elämä mahtavaa olikin, niin ehkä kaipasinkin jo jotain muutosta. Hyppyä uuteen.
Olinhan asunut Tampereella jo pari vuotta putkeen – tajusin nimittäin yksi päivä etten ole yläasteen jälkeen asunut kahta-kolmea vuotta pidempään samassa kaupungissa.

Olen vuoden aikana mm. roadtrippeillyt siskojeni kanssa.

Vappuhöpsötellyt uusissa Minnetonkan lempparisaappaissa!

Työskennellyt Suomen eSports -skenessä lisää.

Tutustuttanut siskonlapsia tietokonepelien ihanaakin ihanampaan maailmaan!

Matkustellut ja nauttinut lämpimistä keleistä.

Tutustunut uudenlaisiin nörtteilyn muotoihin.

Vetänyt Murhamysteeri-illallisia lempimekossa.

Pelaillut lautapelejä ja juonut hyvää punaviiniä.

Selfistellyt peilin edessä sofiavergara-mekossa.

Käynyt Jack The Roosterissa kavereiden keikalla.

Juhlinut sukulaisten kanssa Kaskisten mummulassa.

Hupsutellut siskontyttären kanssa!

Tehnyt hyvää ruokaa.

Testaillut täysin uusia asioita! (Sekä huomannut, etten ole kovinkaan lahjakas jousiampuja.)

Muuttanut täysin uuteen ja vieraaseen kaupunkiin.

Nauttinut pimeistä talvi-illoista.

Matkannut Hyvinkää-Tampere -väliä junalla lukemattomia kertoja.

Ja tutustunut uuteen kaupunkiin ja käynyt kaakaolla ystävien kanssa.

Toisinsanoen – viime vuosi oli mahtava.

Toivottavasti tästä vuodesta tulee vielä mahtavampi! Ja vuosiluvuista viis – tähän vuoteen suuntaan näillä fiiliksillä:

Muoti Oma elämä Mieli Päivän tyyli

10.1.2016 naiades

#lääppijä

Otin eilen osaa #lääppijä -kampanjaan ja jaoin Twitterissä ja Facebookissa päivityksen seksuaalisesta ahdistelusta, yhden kokemukseni monista.
Kokemuksen, jossa tamperelaisen baarin työntekijä tarttui rintaani kiinni baaripöydässä, tuohtui suuttuneesta reaktiostani ja uhkasi paiskata pääni läheisestä tolpasta läpi, lyödä hampaani kurkkuun, sekä huusi kuinka halutessaan kykenisi tappamaankin.
Se rintoihini tarttuminen oli kuulemma vain huumoria.

10.1.2016 tullaan muistamaan päivänä, jolloin olen saanut osakseni kritisointia siitä, että olen kertonut julkisesti itseäni seksuaalisesti ahdistelleen ihmisen työpaikan. Olen saanut syytöksiä siitä, etten ajattele viattomien työntekijöiden mainetta, ja moitintaa siitä, että mustamaalaan kyseistä työpaikkaa ja yrityksen omistajaa.

Se syy, miksi seksuaalista häirintää ja ahdistelua ei edelleenkään oteta tosissaan, se miksi siitä ei puhuta ja se miksi sitä hävetään, on tässä. Siinä, että kyseisen kokemuksen uhria syytellään, käsketään olemaan hiljaa ja kerrotaan, että tästä puhuttaessa tekee jotain väärää.

Antakaas kun nyt kerron teille jotain.
Minun vartaloni on täysin vain minun omaisuuttani. Minä päätän, mitä minä sillä teen ja minä päätän, kuka siihen kajoaa ja milloinkin. Ja siinä tilanteessa, kun joku kajoaa minun vartalooni ilman minun lupaani, tämä kyseinen ihminen tekee jotain väärin. Se ei ole minun vikani, enkä minä ole tehnyt mitään väärää siinä, että tulen julki sen kanssa.
Kun joku kajoaa ilman lupaa toisen vartaloon millä tahansa tavalla, on se kajoaja syyllinen. Hän on se, joka on tehnyt jotain väärää. Ei koskaan se, kenen vartaloon on kajottu ja jonka itsemääräämisoikeutta on rikottu.

Se, että tapahtumaan liittymättömän Tampereellakin useampaa yökerhoa pyörittävän ravintolakonsernin ravintolapäällikön suunnalta hyökätään minulle kertomaan, kuinka tästä pitäisi olla hiljaa, ei saa minua hiljaiseksi. Ja toivon, ettei se saa ketään muutakaan, oli se syyttävä taho mikä tahansa.

Näistä asioista on puhuttava ääneen, ja niistä on saatava puhua ilman, että saa itse syyllisen viitan niskaansa ja otsaansa leiman huonosta käytöksestä.

Minä en ole tehnyt mitään väärää.

Puheenaiheet Ajattelin tänään Syvällistä Uutiset ja yhteiskunta