Pääsiäiskuulumiset senkun jatkuu! Perjantaina siis suuntasin Iskän kyydillä (vihdoin) sinne Utsjoelle. Ilta alkoi tuttuun tapaan tervetuliais-gin toniceilla, jonka jälkeen olikin aika ahtaa naamari täyteen graavilohta ja pinaattimuhennosta. Ja miten voikaan tulla niin tuttu ja utsjokimainen fiilis, kun kaataa viinin siihen valkoiseen, rinkulareunaiseen muovimukiin?

Ruuan jälkeen olikin aika soitella kylä läpi, että sattuuko ketään olemaan kuskina. Onneksi tärppäsi jo toisella kertaa, kun sattui olemaan kaverit tien toisella puolella (eli siis jopa oikeasti lähellä) odottelemassa kyytiä. Utsjoella kun nuo etäisyydet tuppaavat olemaan vähän kyseenalaisia! Itse olen nimittäin kuskin hommissa päätynyt heittämään kaverin ”ihan tohon lähelle”, joka selvisikin olevan keskustasta noin 15 kilometriä Nuorgamiin päin. 
Mutta kyytihän saapui ja se kuskasi meidät uimahallille, jossa oli Pääsiäisbakkanaalien ensimmäinen juhlapaikka. Itselläni ei ole kuvamateriaalia kyseiseltä reissulta, mutta ehkä hyvä niin…

Ilta jatkui uimahallilta paikalliseen pubiin, jossa videoiden perusteella lauloin noin 3769 biisiä karaokessa! Mutta sehän onkin täällä blogin puolella tullut aikaisemminkin selväksi, että punaviinipäissäni jostain syystä eksyn sinne mikin taakse.

Seuraavana aamuna heräillessä oli tullut aamulla viestiä, että lähtö tunturiin on kymmeneltä. Onneksi myös aikakäsitys on niiden etäisyyksien lisäksi Utsjoella hieman kyseenalainen, ja ehdin hyvin yhteen kyytiin vielä yhden jälkeen herätessänikin! Tarkoituksenani oli kuvata matkalla tunturiin, mutta koska kyytini järvelle oli kamikaze-Eetun kyydissä, ei siltä paniikilta juurikaan kuvailla kerennyt! Perille päästessämme olin vanhentunut kolmella vuodella ja Eetulla taas kylkiluut lähes murtuneet siitä puristusotteesta. Kelkkamatkaan jännitystä nimittäin lisäsi se, ettei käsikahvoja TAI minkäänlaista selkänojaa kyseisestä kelkasta löytynyt!

Muutaman tunnin tulistelun ja pilkkimisen jälkeen olikin aika suunnata takaisin. Tällä kertaa pääsin reen kyytiin matkaamaan takaisin, jolloin oli taaskin tarkoituksena ottaa kuvia matkalta. Mutta reen takaosaan räki lumi niin, ettei tullut edes eteenpäin katsomisesta mitään, saati sitten kuvailusta!

Entä miltä se näyttää reen kyydissä, kun matkataan Mantojärvellä 100km/h?

Alkuun tältä:

Ja sitten taas tältä:

Niinhän siinä kävi, että pamahti remmi osiin! Mutta onneksi Henkka on semmoinen handyman, että vaihdossa ei kulunut yhtä aivastusta kauempaa.

Remminvaihto-operaation jälkeen olikin aika suihkun ja ruuan kautta siirtyä meille vuokratulle hotellille viettämään iltaa.

Illan (ja yön) aikana ihmisiä kerkesi poiketa hotellilla niin paljon, ettei kaikkia edes tuntenut! Viikonlopun ajaksi kun kylälle oli matkannut lähes kaikki Utsjoen, Karigasniemen ja Nuorgamin nuoret, meidät eteläläiset mukaanlukien.

Mutta olihan kyllä mahtava ilta, kiitos vaan edelleen kaikille osallistujille!