The Spring Is Alive…

…With the sound of winter!

No huhhuh! Luultavasti ensimmäistä kertaa koko blogin historiassa kategorioista on kaksi (2) muotiin liittyvää! Mutta minkäs teet, kun niin hyvän mekon satuin pari viikkoa sitten löytämään Seppälän alerekistä kympillä. Ja koska ilmeisesti ”parhaus” -etuliite kulkee Lilyn muissa blogeissa kaikessa mukana – on kyseessä sitten parhausmies tai parhausruoka tai parhausihanmitävaan, olkoon tämä sitten se minun parhausmekkoni.

Kulkee myös nimellä Fräulein Maria -mekko.

DSC_0187.JPG

DSC_0189.JPG

DSC_0203.JPG

DSC_0211.JPG

DSC_0212.JPG

Vaikka kuvista päätellen kyseessä on enemmänkin parhausilmeet. Mutta minkäs teet silloinkaan, kun Sunnán kanssa kuvaussessiossa on kaikesta päätellen ollut niin kovin hauskaa! Tosin, monestihan semmoinen pieni kuolemanpelko ja ”miten mä nyt tässä kaiteella muka pystyn istuun putoomatta” ja ”miten mä täältä oikein pääsen alas” on kovin hauskaa.

Mekko pääsi päälle Hildan 1-vuotissyntymäpäiville, joista mahdollisesti myöhemmin lisää! Niihin kun liittyy myös parhausomenapiirakka, jonka sinne leivoin. Ja joka luonnollisesti ansaitsee valtavasti huomiota ja reseptinjaon.

Muoti Ystävät ja perhe Ostokset Päivän tyyli

Kiireistä hiljaiseloa.

Huh heijaa!

Edellisestä postauksesta on vierähtänyt jo lähemmäs kaksi viikkoa, mutta ei minkäänlaista käsitystä mihin se kaikki aika on kadonnut. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin viikot kuluvat. Yhtäkkiä sitä huomaa, että ylioppilaskirjoituksista on kolme vuotta aikaa ja Tampereellakin on tullut asuttua jo kaksi vuotta. Ja niistäkin kahdesta vuodesta jo puoli vuotta uudessa asunnossa!
Vaikka ei täällä varsinaisesti siltä kyllä näytä, kun olohuoneen puolella on pinottuja muuttolaatikoita täynnä tavaraa, sekä kymmenen valtavaa kuvaputkitelevisiota. Jossain vaiheessa sitä varmaan voisi taloyhtiöllekin ilmoittaa edes asuvansa täällä. Vaikka toisaalta olen kylläkin muodostanut jo suunnattoman kiintymyssuhteen ovessa lukevaan edellisen asukkaan nimeen!
Eikä se kaikille näkyvä oma sukunimi välttämättä edes sopisi tämän foliohatun kanssa yhteen.

Päivät ovat aikalailla kuluneet töissä ja illat ystävien kanssa. Ehdottomasti tämän talven/kevään parhaimpia asioita on ollut kaikkiin mahtaviin uusiin ihmisiin tutustuminen ja jokaviikkoinen maanantai-illanvietto Pub A’la Pispalassa huisin musiikin ja halvan tuopin siivittämänä.

Viime viikonloppuna saatiin kevään keikkakausikin avatuksi Mikkelin Naisvuoritalolla. Keikka oli loppuunmyyty, ihmisillä oli mahtavaa ja fiilis oli niin sanotusti katossa! Näin siis ainakin kuulin. Itse tärisin toppatakki päällä eteisessä ja kuuntelin musiikin vaimeaa huminaa yrittäen arvailla, mikä biisi on milloinkin menossa.
Satuin kuitenkin käymään vessassa täysin oikeaan aikaan, sillä bäkkäriltä ulos kavutessani (ja kapuamista se oli, semmoiset itsemurharappuset sinne nimittäin vei) pärähti White Room soimaan. Musiikillinen ja henkinen orgasmi saavutettiin, kun lavan reunalta miksauspöydän luota kyseisen vedon katselin. Siinä vaiheessa taisi myös keikkafiilis-jumala löytää minut ihmisten joukosta, sillä yöllä takaisin Tampereelle lähtemisen sijaan ticoticoilin Mikkelin yössä aamuun asti. Ja oli kyllä sen arvoista, vaikkakin aamuyhdeksältä soi puhelin ja ilmoille kajahti ilmoitus, että lähtö on viidentoista minuutin päästä.

Ai niin! Viikon hulvattomin uutinen oli muuten se, että joku (nyt saa tunnustaa) oli tehnyt minusta ja Emmistä Livechat-nimiselle sexchat-sivustolle profiilin.
Runkut_lutkat kiittää ja kuittaa!

Suhteet Oma elämä Työ Ajattelin tänään