Isiääniä.

Omalla blogirintamallani on ollut suhteellisen hiljaista, koska olen ollut niin ”kiireinen” ja ”kokoajan menossa”, enkä ole edes ”ehtinyt syömään kunnolla”. Kaikki nämä voidaan tietysti myös lukea niin, että olen ”istunut kotona, pelannut ja käynyt oluella”. Huomenna kuitenkin pääsevät Lantrek-tohinat kunnolla käyntiin buildaamisen merkeissä, joten sieltä on ehkä luvassa päivittelyä viikonlopun mittaan!

Mutta itse asiaan. Iskä viettää Tampereelle viimeistä viikkoaan ennen paluuta Utsjoelle, ja häärii kotonani tällä hetkellä. Keittiöstä ja olohuoneestaa kuuluu jos jonkinnäköistä mutinaa ja kiroamista, eli isiääniä. Ja tältä kuulostavat tämänhetkiset isiäänet:

– Onkohan täällä kauhea alipaine sisällä? Tuntuu toi parvekkeen ovi semmoiselta.

– Eikö sulla edelleenkään ole lamppua eteisessä? Mulla olisi yksi plafondi tuolla autonperässä, laitettasko se kiinni?

– Siis eikö mulla ole yhtäkään ruuvia? Missähän mun ruuvipakki on…

– No olihan tässä nyt sitten perkele vääränmallinen kanta tietenkin…

– Jaa eikö sulla ole a-tikkaita vai?

– Ethän sä nyt tätä tietenkään vielä voi ripustaa, mutta mä teen tähän nyt reiän että voit sitten, jos olisi joku koukku…

– Tarttis hommata sulle joku työkalupakki.

– Missä sulla se rullamitta on? Mittaapa se ikkuna vielä.

– Tarvisitkohan sä sahan?

– Tässä tiskipöydällä on nyt sitten vähän tota porauspurua, mutta otetaan vaikka imurilla se sitten.

– Mä teen tän yhden jutun vielä nopeesti…

  

EDIT: Postaus keskeytyi, koska välillä piti käydä K-Raudassa. Nyt mulla sitten on a-tikkaat. Saha tosin jätettiin K-rautaan.

EDIT2: Iskältä tuli juuri tekstiviesti: ”Pitikö sun pyörälle tehdä jotain?”

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe

No, nyt se on täällä!

Kyllähän se joulu sieltä sitten tuli! Jonkinlaista epätoivoista joulufiilishakemista on edelleen havaittavissa, sillä nytkin on aamusauna lämpiämässä ja puuro valmiina keitettäväksi. Kaurapuuro tosin, mutta ei kerrota kenellekään… Olenhan kuitenkin viikon sisään viettänyt jo kaksi jouluaattoa – perjantaina Iskän kanssa ja lauantaina taas Äitin kanssa, kun perhe näin itse jouluksi siirtyi kaikki omille teilleen.

Joulun sijaan olen jo keskittänyt ajatukseni Uudenvuoden suunnitteluun, sekä tulevaan tammikuuhun. Viime viikolla sovin nimittäin läheisen koulun rehtorin kanssa aloittavani 7. päivä koulunkäynninohjaajana kyseisellä yläasteella! Ja jotta se ei vielä aiheuttaisi tarpeeksi paineita tammikuulle, on TAMKin ennakkotehtävät tulleet ulos ja haun päättymiseen on noin kuukausi. Päässä lyö melko tyhjää ennakkotehtävien osalta, toistaiseksi.

DSC_0113.JPG

Kuvituksena Sunnán leipomia pipareita! Josta tulikin mieleeni hetki, jolloin olen ollut kaikista ylpein isosiskon tehtävää suorittaessani. Jouluna, vieläpä!
Tiedättehän ne jokaisessa jouluisassa kodissa ikkunassa roikkuvat joulutähdet? Mistä itseasiassa juuri tänään CougarWoman otti kuvat killumassa omissa ikkunoissaan. Nuo kauniit, viisisakaraiset jouluntuojat!

No, yksi joulu pikkusiskoni lukiessa joulukuvastoa, monia monia vuosia sitten, kysyi hän yhtäkkiä hetken kyseisiä joulutähtiä tutkiskeltuaan:
”Miisa hei, miksi täällä myydään noita tommoisia vuohenpäitä?”
Voi, miten olinkaan ylpeä! Ei mennyt 8-vuotiaalle Sunnálle läpi, että Anttilassa myydään väärinpäin olevia pentagrammeja ihmisten ikkunoihin!

Näihin tunnelmiin – viettäkäähän hyvää joulua! Mä painelen nyt saunaan, jonka jälkeen otan selvää, ollaanko dotassa tänään joulumielellä!

Hyvinvointi Mieli