Astan pohdinnat Amerikan matkastaan hetken vierailutauon jälkeen virittivät keskustelua myös toisinpäin – minun fiiliksiäni Suomessa yllättäneistä(kin) asioista.
Suomalaisilla on tyyliä
Vietimme perheeni kanssa reilun kuukauden Suomessa viime kesänä, heinä-elokuussa. Viime visiitistä oli ennättänyt kulua lähes kolme vuotta. Se, miksi tauko oli niin pitkä johtuu monesta minusta riippumattomasta asiasta, joihin saatamme palata myöhemmin. Toiveeni olisi käydä Suomessa vuosittain. Kun nyt vihdoin pääsin takaisin Suomeen, olin niin onnellinen! En usko että nuo muistot ovat vielä paljoa hämärtyneet. Olemmehan niistä Astankin kanssa moneen otteeseen rupatelleet.
Ihan ensimmäisenä pitää sanoa, että suomalaisessa katukuvassa näkyy enemmän tyyliä kuin amerikkalaisilla! Eniten korostuivat skandinaavinen tyyli ja brändeistä Marimekko. Taisi pieni Marimekko-buumi iskeä myös minuun, sillä päädyin ostamaan muutaman vaatteen kotiinviemisiksi. Amerikassa näkee kaikenlaista. Ei ole mitenkään tavanomaista nähdä shortseihin tai legginseihin sekä sandaaleihin pukeutuneita ihmisiä, talvellakin. Liekö autolla ajaminen paikasta toiseen syynä? Kerrospukeutumisesta ei tarvitse jokapäiväisessä tohinassa niin huolia.
Kuva on näkynyt jutuissamme aikaisemminkin, mutta nuo Marimekon housut on vaan niin <3 <3<3
Luonto ja ruoka ovat parasta
Hassua ehkä, mutta itse odotin Suomen vierailulta (perheen ja ystävien lisäksi) eniten kävely- ja pyöräilymahdollisuuksia sekä metsää ja pururatoja. Tämä on varmaan paikkakuntakohtaista, mutta näin oululaisena ne ovat olleet osa jokapäiväistä elämääni ja minulle tärkeä elämäntapa. Toki odotin myös ruokaa ja herkkuja! Luulen että aika oli osittain kullannut muistoja, sillä jotkut maut olivat laimeampia kuin olin mielessäni muistellut. Toki oma makupalettini on todennäköisesti muuttunut makeammaksi. Tunnustan nyt yhden asian.. salmiakkia ei enää kovin usein tee mieli eikä sitä pysty kerralla syömään kovinpaljoa! Siis miten tämä on mahdollista?!
Suomessa ruoka on minusta paljon laadukkaampaa kuin Amerikassa, missä tulee usein vahdattua ravintoselosteita, ostettua orgaanista sekä selvitettyä tuotteen alkuperää. Pikaruuista pizzat ovat minun makuuni todella hyviä Suomessa, kun taas meillä Salt Lakessa päin…not so good! Kysykääpä mieheltäni niin hän varmaan on eri mieltä. Itse olen kasvanut aamupalapuurolla kun taas mieheni on lapsena aloittanut aamunsa runsaalla sokeriannoksella. Väriaineilla ja sokerilla kyllästetyt murot saatetaan olla viimeistelty kuivatuilla vaahtokarkeilla. Luulen että Yhdysvalloissa kaivataan vielä paljon koulutusta terveellisyyden puolesta vaikka Michelle Obama tekikin jo isoja parannuksia kouluruokaan.
Pizzojen lisäksi myös hampurilaiset ovat Suomessa mielestäni parempia. Niissä on oikeasti majoneesia, salaattia ja tomaattia. Myös jäätelö ja suklaa, leivät ja suurin osa vihanneksista ovat Suomessa parempia. Maito, mehut…tuleeko tästä nyt ruokapostaus! 😀 Se on kyllä pakko todeta että suomalainen kahvi on hyvää, mutta ei välttämättä parasta mitä olen maistanut. Starbucksin se kuitenkin voittaa! Ylipäätään noutojuomien, kuten kahvien tai limukoiden koot ovat pienempiä ja hinnat suurempia kuin Amerikassa. Olen roudannut Suomesta muumimukeja ja huomaan että ne ovat hieman liian pieniä minun kahvitteluhetkiini vaikka muistelisin että Suomessa asueassani ne tuntuivat ihan sopivilta.(Kaiken tämän jälkeen voidaankin varmaan todeta että se olen minä joka on muuttunut!)
Tuo pienikin kuppi on jo Suomen mittareilla jumbo. Amerikassa tosin harvemmin juodaan kahvia mustana tai maidolla. Sen sijaan niihin lisätään kaikenmaailman karamellisooseja ja muita härpäkkeitä. Muistan kun aloimme seurustelemaan mieheni kanssa ja kerroin hänelle että juon kahvia joka päivä. Hän oli järkyttynyt ja sanoi ettei se ole terveellistä. Intimme asiasta hetken ja kaivoin netistä faktoja kahvin terveellisyyden tueksi. Lopuksi tajusimme, että meille kahvi tarkoitti eri asioita. Hänelle karamellifrappea tai muuta pirtelönkaltaista sokeriherkkua, kun minulle kahvi tarkoittaa sitä itseään. Ah, kulttuurieroja!
Suomessa kauppojen aukioloaikoihin oli tullut vähän enemmän joustoa ja jopa pidennystä sitten viime visiitin. Lisäksi pikakassoja oli paljon enemmän kuin kolme vuotta sitten. Minusta aukioloajat ovat kivempi asia kuin se että kaikki on auki 24/7. Kaupat rytmittävät kivasti päivää ja elämän menoa määrätessään aukioloajoistaan. Kauppojen ostoskärryt ovat Suomessa paljon pienempiä kuin Amerikassa ja Asta mainitsikin jo muovipusseista. Kaikkein ällistyttävin asia Suomen kaupoissa oli valikoiman laajuus! On todella paljon erilaisia ruokavaliovaihtoehtoja – gluteeniton, laktoositon, vegaaninen, keto- ja kauratuotteet, yms. Vau! Amerikka on kyllä ihan jäljessä näissä ruokavalioasioissa samoin kuin kierrätyksessä. Kirjaimellisesti herkistyin kun näin äitini pihapiirin roskakatoksen ja miten monta erilaista pönikkää siellä oli. Tunsin ylpeyttä suomalaisuudesta, mutta myös turhautumista -”jospa vain Amerikan kokoisessa maassakin viitsittäisiin..”.
Muita perinteisiä suomalaisia juttuja kuten käsisuihku ja tiskien kuivauskaappi oli myös kiva päästä taas käyttämään. En tajua miksi noita ei ole tuotu Amerikkaan! Niin ja miksi emme itse lisänneet kyseisiä asioita taloomme kun sitä rakennettiin? Hyvä kysymys! Saunasta nyt ei tarvi puhuakaan, hah. Tavoitteenani on jossain vaiheessa ostaa tynnyri-, teltta- tai kuutiosauna takapihalle. Pitää vain miettiä lämmitysvaihtoehtoja ja niiden integrointia pihasaunaa varten. Meillä on aurinkopaneelit ja Salt Lakessa on puun polttaminen kielletty useimpina päivinä huonon ilmanlaadun takia, joten sähkökiuas pitää laittaa todennäköisimmin.
Äitini vanhassa rintamamieskodissa ei ollut varsinaista suihkua vaan pesulla käytiin taloyhtiön alakerran suihkutiloissa. Minua asia ei edes häirinnyt, mutta selitäppä tämä miehelle, joka on tottunut että vähintään yksi suihku joka kodista löytyy tai kaksivuotiaalle vesipedolle että kylpyyn ei nyt pääsekään. Pesuvati toimi hyvin kylpemiseen ja lattialämmitys suihkutiloissa voitti lopulta perheeni puolelleen. Minusta on hyvä nähdä ja kokea erilaisia asumisratkaisuja ja maailmaa ylipäätään.
Alkoholikulttuuri näkyy Suomessa enemmän. Toki kontrasti Utahin ja Suomen välillä on varmasti isompi kuin esimerkiksi Texasin ja Suomen. Toinen syy saattaa olla juurikin se ikävöimäni kävelykulttuuri. Kaikki on ikään kuin matkanvarrella ja enemmän esillä, myös ravintolat. Kun reilu 7 vuotta sitten lähdin Suomesta, muistan assosioineeni alkoholin juomisen juhliin. Kavereiden kutsuessa ”partyihin” mietin heti ensimmäisenä että eihän se sovi, kun huomenna on sitä ja tätä ja mitä sinne pitää edes viedä. Harvemmin juhlissa kuitenkaan juotiin tai oli edes alkoholia tarjolla. Nykyään sana ”party” (juhla) tarkoittaa minulle sosiaalisia tilanteita ja erilaisia ruokia, joskus Superbowlin katsomista tai Pinjatan rikkomista.
Minä olen sisäistänyt tippaamiskulttuurin – mitä jos Suomessakin tipattaisiin?
Mutta puhutaanpa sitten vielä yhdestä asiasta. Ravintolassa käydessäni tunsin oloni vaivautuneeksi kun tarjoilija jäi maksupäätteen kanssa seisomaan pöytämme viereen kun oli aika maksaa ruuasta. Jotenkin tämä asia oli kokonaan päässyt unohtumaan. Asta kertoi aikaisemmassa postauksessaan Amerikan visiitistään ja kuinka hänestä tuntui oudolta ja vähän epäilyttävältäkin kun tarjoilija vei maksukortin hetkeksi mukanaan. Minusta taas maksupäätteen kanssa seisoskeleva asiakaspalvelija ikään kuin tunkeutui yksityisyyteemme. Hän oli kuitenkin todella ihana ja aurinkoinen työnsä taitaja, joten tuntui väärältä ettei tippaamismahdollisuutta edes kysytty. (Ravintola Pannu Oulussa btw). Se oli tietysti kiva että jo tilausvaiheessa tiesi paljonko kaikki tulee maksamaan kun hinta pitää sisällään verot ja työntekijöiden palkat. Minusta ei olisi kuitenkaan väärin kysyä/pyytää/tarjota mahdollisuutta tippiin. Jos jotain olen Amerikassa oppinut, niin sen ettei mitään saa pyytämättä!
Kiitos te kaikki ihanat suomalaiset kun teitte matkastamme niin ikimuistoisen ja mukavan! -Jenni
