Miten meni Halloween?
Halloween oli hauska ja rento juhla! Vaikka itse juhlasta onkin ehtinyt kulua jo viikko, halusimme me vielä koota yhteen tämän vuoden Halloweenin tunnelmia.
Jennin perheessä oli tänä vuonna ensimmäinen virallinen Karkki vai Keppostelu, jopa Jennille. Tytär on aiemmin ollut liian nuori ymmärtämään koko juhlintaa, eikä itse tosikkona aikuisena ole tietenkään kehdannut mennä kerjäämään karkkia ventovieraiden ovilta. Haha!
Astan perheessä puolestaan meinasi koko Halloweenin juhlinta unohtua, ja melko viime tingassa äiti sinkoili kauppaan ostamaan aivan liian kalliita kurpitsoja kaiverrettavaksi. Vaan mitäpä me äidit emme tekisi lastemme eteen?
Jennin perheessä Halloweenia juhlittiin useaan kertaan
Jennin perheessä juhlaa on odotettu jo ainakin kuukausi, ja sitä juhlittiin kolmeen otteeseen — kyllä, kolmesti! Ensimmäinen juhla oli viikko ennen Halloweenia järjestetty “Trunk or Treat”. Kyseessä oli autoalan järjestämä tapahtuma, jossa yritykset ja hienojen autojen omistajat kokoontuivat perheineen ja jakoivat takakonteistaan lapsille karkkia, muovailuvahoja sekä muita pieniä Halloweenaiheisia leluja.
Yhteisönrakentaminen kai tässäkin oli motiivina, kuten niin usein Amerikassa — aikuiset minglaavat ja lapset nauttivat. Utahissa perhekeskeisyys näkyy ihanasti. Tähän väliin siis todettakoon, että Maikki, Jennin mies, on autoentusiasti eli rakastaa nopeita, eksoottisia autoja ja viettää paljon aikaa saman intohimon kanssaan jakavien ihmisten kanssa.
Toinen juhla oli Halloweenia edeltävänä torstaina. Kuurojen koulu järjesti Halloweenjuhlan, jossa tarjolla oli ruokaa (pizzaa, tietysti), pomppulinna, valokuvauskoppi sekä lapsille karkkia, jota sai palkinnoksi pieniä tehtäviä tekemällä. Hauskimmat olivat onginta seka Angry Birdsin inspiroima sikojen kaataminen hernepusseilla. Tapahtumasta nauttivat kaikki — sekä lapset että aikuiset.
Karkki vai Kepponen toteutetaan usein kahden päivän ajan, vaikka virallinen päivä onkin lokakuun viimeinen. Useat Jennin perheen ystävät, tuttavat ja naapurit kävivät “virpomassa” sekä lauantaina että sunnuntaina. Näin myös Jennin perhe suunnitteli tekevänsä, mutta kurpitsojen keruun venyessä lauantaina myöhään iltaan, jäi lauantain karkkien keräilyt tekemättä.
Lopulta se tuntui oikealta ratkaisulta. Olihan Halloweenia kuitenkin jo juhlittu pariinkin otteeseen sitä ennenkin. Samalla itse Halloween seuraavana päivänä tuntui isommalta spektaakkelilta.
Karkkien keräämistä, hyviä käytöstapoja ja yksi lentävä yksisarvinen
Halloween-päivään herättiin normaalisti. Jennin perhe oli kutsunut Jennin tyttären hyvän ystävän kylään illalliselle, jonka jälkeen oli tarkoitus yhdessä lähteä keräämään karkkia naapurustosta. Matkaan lähdettiin pimeän tultua, vähän seitsemän jälkeen. Jennin tytär oli todella innoissaan ja haltioissaan, vaikkakin myös vähän jännittynyt. Halusihan tyttö pitää äitiään kädestä kiinni kävellessään talolta toiselle.
Lapsille opetettiin, että ensin koputetaan. Kun ovi avataan, sanotaan: “Trick or Treat!”. Aina toisinaan Jennin tytär kuitenkin lisäsi, että: “We want candy” tai “I need candy”. Kun karkkia oli saatu, katsottiin karkin antajaa kohti ja kiitettiin karkista: “Thank you so much. Happy Halloween!” Jo nyt voi huomata, että Jennin tyttärellä on paremmat sosiaaliset taidot kun perisuomalaisella äidillään — heh!
Noin kymmenen talon kiertämisen jälkeen olivat lasten kurpitsasangot jo lähes täynnä karkkia ja lapset väsyneitä. Palattuuan kotiin, syötiin muutama karkki, ystävä lähti kotiinsa ja sitten olikin jo nukkumaanmenoaika.
Niin — ja naamiaisasuthan toki kuuluivat myös asiaan! Jennin tytär halusi olla dinosaurus Rex, mutta kun sopivaa pukua ei ollut, kelpasi myös idea lentävästä yksisarvisesta. Myös vanhemmat sutivat naamaansa vähän meikkiä teeman mukaisesti. Kaiken kaikkiaan Halloween oli todella ihana, rento ja hyväntuulinen juhla.
Kalliita kurpitsoja
Astan perheessä Halloween oli tänä vuonna melko rauhallinen. Erityisesti Astan tytön ollessa vielä pienempi, monet Halloweenit vietettiin kaiverrettujen kurpitsalyhtyjen loisteessa, elokuvaa katsoen ja herkkuja syöden.
Amerikkalaisilla juhlapyhillä ja perinteillä on aina ollut Astan perheessä suuri rooli. Tämä johtuu oikeastaan siitä, että Suomessa, suomalaisen kulttuurin keskellä ei automaattisesti juhlita Halloweenia, kiitospäivää tai esimerkiksi heinäkuun neljättä. Ja koska Astan perhe ei fyysisesti ole Yhdysvalloissa, jää perheen tehtäväksi tuoda Amerikka amerikkalaisen kulttuurin kera heille kotiin Suomeen.
Tänä vuonna työt ja kiireet saivat aikaan sen, että Halloween pääsi lähes unohtumaan. Astan tyttö kuitenkin vaatimalla vaati, että pääsee kaivertamaan kurpitsat tänäkin vuonna. Eipä äidin auttanut siis muu, kuin lähteä etsimään täydellisiä kurpitsoja!
Hedelmäosastolta tienvarrelle — juuri sopivasti Halloweeniksi
Toisin kuin Amerikassa, Suomessa varmin paikka kurpitsaostoksille on oman lähikaupan hedelmä- ja vihanneshylly. Hinnat tosin ovat sanalla sanoen kamalat — kuten Asta ja Jenni ennättivät jo vertailla, maksaa Suomessa yksi kilo saman verran, kuin keskikokoinen kurpitsa Utahissa Pumpkin Patchilla. Vaikka syy korkealle hinnalle ei yksiselitteinen olekaan, tuntuu se ajatuksena silti hassulta. Mutta minkäs asialle tekee, kun kurpitsat vain on saatava!
Niinpä Astan perhe alkoi tuumasta toimeen Halloweenia edeltäneenä iltana. Kaikkiaan kurpitsoja kaiverrettiin neljä, yksi jokaiselle perheenjäsenelle. Astan mieskin innostui ensimmäistä kertaa vuosiin kaivertamaan omansa! Jos totta puhutaan, mies taisi kuitenkin odottaa sitäkin enemmän paahdettuja kurpitsansiemeniä ja Halloweeniltana leivottavaa kurpitsapiirakkaa.
Ensimmäisenä iltana kurpitsat ilahduttivat kynttilöiden kera olohuoneessa, yhdessä muutamien hämähäkinseittien kanssa. Seuraavaksi illaksi — itse Halloweeniksi — kurpitsat puolestaan vietiin aivan tien varteen, ilahduttamaan ohikulkijoita.
Halloween, kuinka se näyttäytyy Suomessa?
Trick or Treating olisi tietysti ollut hurjan hauska toteuttaa myös Suomessa, mutta suomalaiset ovat tuntuneet adoptoineen enemmänkin juhlan railakkaamman puolen. Ainakin tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että Suomessa tyypillinen Halloweenin juhlinta ajoittuu lauantaille juuri ennen itse Halloweenia. Tällöin nuoret — ja miksei hieman vanhemmatkin — aikuiset pukeutuvat naamiaisasuihin ja juhlivat Halloweenia yhdessä, joko yökerhoissa tai ystäviensä luona.
Olisikohan Suomi valmis Trick or Treatingiin? Vai riittääkö suomalaisille virpominen kevään korvalla? Tätä meillä on taas aikaa pohtia, ainakin seuraavaan syksyyn saakka.
