Alokkaasta viestimieheksi 2021

Armeijan alku

Armeijaan olin vuoden ajan henkisesti ja fyysisesti valmistautunut. Kainuun Prikaatissa alkoi palvelus 04.01.2021 ja paikalla täytyi olla klo 16:00 mennessä. Matkani Kajaaniin alkoi Lappeenrannasta klo 8:30. Yö ennen matkaan lähtöä meni enimmäkseen heräillessä ja taas nukahtaessa. Nukkumaan menin melko myöhään ja heräilin noin 30 min välein katsomaan kelloa. Mielessä oli vain, että:”ei saa myöhästyä, ei saa myöhästyä.” Siksi heräsin puolen tunnin välein katsomaan kelloa. Oli se oikeastaan ihan ok tietää, että vielä 2h aikaa nukkua, 1h 30 min aikaa nukkua ja niin edelleen. Aamulla söin myös tuhdin aamupalan, koska matkaamisessa tulisi menemään pitkään. Matkaevästä oli mukana.

Päivää ennen armeijan alkua oli päässä myös kaikki maailman skenaariot siitä, miten matkustus paikan päälle voisi mennä mönkään. Muuten ei jännittänyt paljoa. Kuvittelin päässäni sen, että palveluksen aloittamismääräystodistus ei kelpaisikaan junassa tai vaihtaessa junaa menisikin väärin. No päinvastoin: todistus tietysti kelpasi sitä näyttämällä ja vaihto junaan ei mennyt väärin. Juna myös ohjeisti hyvin matkan lopussa mistä ja milloin seuraava juna lähtee. Kouvolassa seuraava juna veisi Kuopioon ja Kuopiosta sitten Kajaaniin. Kuopion junassa sain ohjeistukset konduktööriltä mistä raiteelta Kajaanin juna lähtee. Talvi on nyt hyvässä vaiheessa. Ei ole enää kauheaa loskamärkää vaan lunta on kunnolla. Kajaanissa pitäisi pakkasen ja lumen kestää pitkään.

Alokas armeijaan

Kajaanin rautatieasemalla odotti alokaskyydit varuskuntaan. Paljon porukkaa jonotti bussiin, ja oli paljon pakkasta verrattuna esimerkiksi Lappeenrantaan. Hieman omilla vaatteilla tärisytti, koska en ollut tottunut vielä pakkaseen. Bussiin päästyämme oli jännät tunnelmat, paljon uusia kasvoja, ja ei vielä tiennyt, mitä tulee seuraavaksi tapahtumaan. Varuskunnassa meidät jaettiin niihin joukkueisiin, joihin olimme hakeneet ja ohjattiin omiin tupiin. Esikuntakomppania oli sotilasyksikkö johon hain alunperin, ja sinne meninkin. Pääsin naisten tupaan joka oli numero 7.

Hyvin alkoi juttu luistamaan muiden kanssa alusta alkaen. Meidät ohjattiin päivälliselle, jonka jälkeen varusteiden hakua ja tavaroiden järjestelyä tuvan kaappiin. Olin koittanut ottaa omaa tavaraa todella vähän mukaan mutta sitä olikin ilmeisesti turha määrä… Lomilla aion viedä turhat tavarat pois, koska armeijasta saa hyvät varusteet ja vaatteet. Oma pyyhekään ei ollut tarpeellinen.

Kävimme läpi monia sääntöjä ja auditoriossa esiteltiin johtajat, kerrottiin lomista ja yhteystiedoista sekä erilaisista toimintatavoista. Opeteltiin punkan laittoa ja puhuttelua. Päivällisen jälkeen alkoi siivouspalvelu, tarkastus ja sen jälkeen iltavapaat. Iltavapailla kävin lenkillä pakkasesta huolimatta, koska halusin pitää coopper-tulokseni hyvänä tulevaa testiä varten. Iltavapailla päivystäjälle täytyi ilmoittaa, kun poistui rakennuksesta. Sitten kun palasin ulkoa, niin ilmoitus tehtiin uudelleen päivystäjälle. Ulos ei saanut mennä ilmoittamatta. Lenkin jälkeen suihku, iltavahvuuslaskenta ja unille.

Aamuherätys ei ollut edes paha, mitä kuvittelin. Heräsimme noin 5:45, jonka jälkeen punkka kuntoon, hampaiden pesu, hiusten kiinnitys, jonoon järjesty ja aamupallalle ulos. Aikaisin herätys meillä oli 5:20. Koronan takia sotkussa (Sotilaskodissa) ja mukessa (Muonituskeskuksessa) ei saanut vielä käydä kuin vasta seuraavalla viikolla. Ruokailut tapahtuivat ulkona pakkasessa tai niin, että ulkoa haettiin ruoka ja sisällä syötiin. Luennoilla käytiin asioita läpi ja paljon infoa saatiin erilaisista asioista.

Hiukset

Alunperin minulla oli otsatukka ja punaiset hiukset. Räikeitä sävyjä ei armeijassa hyväksytä vaan luonnollinen ja siisti kampaus kelpaa. Minulle oli alkuun aika vaikeaa luopua punaisesta mutta ajan kanssa aloin hyväksymään oma värin kasvamisen. Olin myös vaalentanut hiukset, jotta räikeä väri olisi oikein kirkas, joten annoin vain hiuksen kasvaa ja värin peseytyä pois. Kun väri oli peseytynyt, jäljelle jäi vaalea tukka oranssilla vivahteella. Ennen armeijaa ehdin hyvin kasvattamaan otsatukan pois.

Värjäsin vielä oranssilla color maskilla hiukset 1 kk ennen armeijan alkua. Halusin testata oranssin. Color mask on siitä hyvä, että joka pesulla se kuluu eli ehti hyvin testata värin. Opettelin myös tekemään nutturoita itselleni ponnarien ja pinnien avulla. Lettejäkin testailin. Netistä löytyi hyvin hyviä vinkkejä nopeisiin kiinnitystapoihin. Lakkaa suositeltiin viimeistelyyn, jotta ylimääräiset hiukset ei karkaa tai törrötä miten sattuu. Ennen en ollut paljoa pinnejä käyttänyt tai edes nutturoita tehnyt.

Armeijan varustus

Sotilaan varustukseen kuuluu monenmoista tavaraa ja työvälinettä. Varusteita lajiteltiin ja tarkastettiin huolella, jottei niissä ole mitään puutoksia. Vaatteiden tulisi olla sotilaan päällä särmät, itselle vaatteet olivat aika isot ja väljät, koska vaatteet on suunniteltu miehille kuin pienille naisille. Varustevaihdossa sai toki pienempiä vaatteita pyytää, kun sen aika oli. Hieman tuntui kömpelöltä pitää isoja rukkasia tai muita vaatteita. Taisteluvarustus käytiin läpi ja taisteluliiviin tuli monenlaista taskua, jotka asetettiin oikein liiviin. Kenkien narut piti olla tarkkaan sidottu ja piilotettu, jottei ne roiku vapaasti. Varusteiden käyttöön oli monenlaisia tarkkoja sääntöjä. Aseen kokoamista ja huoltoa kävimme läpi tarkasti.

Rapsakka keli

Kajaanissa pakkassää tuntui aluksi inhottavalta mutta muutaman päivän kuluessa siihen jo tottui. Poskia nipisti paljon -30 pakkasessa ja samalla tuuli lisäsi kylmyyden tunnetta. Liikkeellä piti olla koko ajan, jottei keho pääsisi kylmenemään. Olimme usein sulkeisissa reilun tunnin, jolloin sormenpäät ja varpaat alkoivat olla jo aika jäässä. Onneksi siitä kuitenkin selvisi ja pää kesti kylmyyden. Päivä päivältä kylmyys ei enää haitannut, ja sitä osasi asennoitua harjotuksiin hyvin. Kerrospukeutuminen auttoi hyvin.

Paljon erilaisia käskyjä kävimme kolmirivissä ulkona. Marssittiin paikasta paikkaan. Oli melko liukasta, jonka takia marssista tuli haastavaa, koska joillakin hetkillä askel lipesi monta kertaa eikä kengissä ollut kovin hyvää pitoa, joten sen takia useasti joutui kirimään marssissa. Armeijan suksien laittamista saappaisiin harjoiteltiin, hiihtoa sekä lapinkäännös. Armeijan sukset ovat aika isot itselleni mutta hiihtäminen onnistui niillä hyvin. Kiinnikkeiden laittaminen alkuun oli melko haastavaa, koska en ollut ennen sellaisia kiinnikkeitä käyttänyt. Kiinnikkeet piti saappaan mukaan säätää, jotta ne voisi lopulta lukita hyvin. Onneksi sain ne säädettyä oikein omalle saappaalleni, vaikka tuntui, ettei tule mitään. Hiihtoharjoituksessa laskettiin kivinen ja puinen mäki alas, hieman oli kömpelö olo mutta sain nyt hyvän tuntuman näihin suksiin.

Ampumaharjoituksissa oli melko viileää, jolloin sormet olivat alttiit kylmälle. Tärkeää oli, että kämmentä sai puristettua ja sormia liikuteltua. Ensimmäisten ammuntojen jälkeen ei enää ollut kylmä ja meininki alkoi olla hyvä. Useasti käytiin tarkastamassa omat osumat taululla ja sitten palattiin takaisin omalle paikalle. Muutaman kerran osuin melkein napakymppiin, vain 1-2 mm oli väliä, että olisi ollut täysin keskellä.

Aika menee nopeasti

Armeijassa tekemistä riittää niin paljon, että aika menee hujauskessa. Herätys tapahtuu aikaiseen, jotta päivässä ehtii tehdä kaiken tarvittavan. Omille ajatuksille ei löydy ollenkaan aikaa edes vapaa-ajalla, koska seuraavaan päivään täytyy valmistautua kunnolla ja iltatoimet täytyy saada alta pois. Huomaat, että herätys on 5:30 ja pian oletkin jo nukkumassa klo 22:00 tai aiemmin. Päiväkirjaan koitin vapaalla kirjata kaiken ylös mitä oli tapahtunut päivässä mutta sitäkään ei aina ehtinyt. Tärkeää oli myös venyttely, kun vain ehti. Aamusta paikat olivat hieman jumissa, joten iltaisin sitä yritti ehtiä venytellä paikat vetreiksi. Aina aamusta ei ehtinyt pestä hampaita, kuin vasta aamupalan jälkeen. Lenkille lähdettiin myös 5 min varoituksella.

Asenne on tärkeä

Asenteella armeijassa pärjää hyvin, fyysinen puoli on oltava myös kunnossa sekä kestävyys. Kestävyyttä olen harjoitellut lenkkeilyllä ja kuntoa olen harjoittanut kuntosalilla voimaliikkeiden avulla. (Voiman kehityksestäni: https://www.lily.fi/blogit/plososta-proteiiniksi/) Henkinen vahvuus pitää olla hyvä sekä oma itseluottamus. Aina ei voi olla helppoa vaan pitää osata olla myös hetki epämukavuusalueella, jotta voi kehittyä vahvemmaksi, jolloin sietokyky kasvaa. Armeijassa on tärkeää tehdä muiden kanssa yhteistyötä, jotta asiat onnistuvat, yksin ei pysty kaikkea tekemään. Huono asenne latistaa muita, joten on hyvä osata malttaa ja olla kärsivälinen, vaikkei heti pääsisi tekemää omia juttuja. Itse olin jo ennen armeijaa varautunut kaikkeen henkisesti ja fyysisesti. Tiesin, että koettelemukset tulevat olemaan rankkoja mutta totesin, että jos haluan armeijaan aion myös suorittaa sen kunnialla loppuun asti, koska armeijan voi kokea vain kerran elämässään.

Omat muutokset

Pari viikkoa armeijassa muutti ja vahvisti minua paljon. Sietokyky pakkaseen parantui, jännittäminen loppui jo kolmantena päivänä ja laihduin kahdessa viikossa 4 kg eli aloituspaino oli 60 kg ja viimeisimmällä punnituksella 56 kg. Armeijan fyysisyys, rytmi ja ruokailu sai minut laihtumaan. Ylimääräiset jenkat lähti vatsasta ja olo on kevyt. Olo ei kuitenkaan ole niin voimakas, koska armeijassa ruoka ei ole kovin proteiinipitoista eli lihasmassakin on pienentynyt mutta turhat nesteet vähentyneet kehosta. Paljon hikoilua on ollut.

Kestävyys on myös parantunut. Iltavapailla kävin melkein joka päivä lenkillä ennen virallista cooper-testiä, ja sen ansiosta juoksin hyvän tuloksen, jolla on mahdollista myös päästä sinne minne haen seuraavaksi. Motivaatio ja itsetuntemus parempi sekä olen iloinen hyvin pienistä asioista.

Loma

Koronan takia lomat ovat nyt pidemmät, koska viruksia ei haluta levittää varuskuntaan. Lomille saamme ”kotiläksyä”, jottei opiskelu lopu täysin seinään. Lomilla pyrin myös pitämään kunnostani huolta, jottei se lähde tippumaan. Lepo on myös hyvin tärkeää keholle. On myös tärkeää ”tankata” proteeiinia, jotta tulee jaksamaan seuraavia koettelemuksia.

Lomilta palvelukseen

Sunnuntai-junalla takaisin kasarmille ja palvelukseen mars. Uimataitotestiä Heikinhallilla, polttotaisteluharjoituksia ja suojanaamarin tiiveyskoe ahtaassa kontissa kaasujen kanssa. Olin kiristänyt suojanaamarin niin hyvin, ettei kaasua päässyt hengitykseen, osalla taisi fuskata suojanaamari, jolloin nopeasti ulos kontista. Kaasut eivät olleet kuitenkaan tappavia vaan niitä oli ”laimennettu” niin, etteivät ne henkeä vaaranna mutta tuntuisivat kuitenkin jonkin verran. Oli jännittävää testata tiiveyskoetta. Tämän jälkeen päällä olleet varusteet putsattiin lumessa kierien. Harjoitusten jälkeen marssi takaisin yksikköön, märät vaatteet kuivumaan ja lounaalle. Sää oli ollut hieman loskainen.

Harjoituksissa ollaan tetsattu ja rymytty lumessa. Sää on ollut alkuviikosta melko lauha mutta pakkaset olivat lähestymässä jälleen. Salillakin ehti iltavapailla käydä tutustumassa. Yksikössä sali on melko pieni mutta hyvin sinne mahtui tekemään omalla vuorollaan. Hieman penkkipunnerrusta ja rintaliikkeitä treenasin sekä venytyksiä. Spol-testit eli sotilaspoliisitestit olivat pian tulossa, joten niihin täytyi henkisesti ja fyysisesti valmistautua niin, ettei ihan täysin rasittuneena lähden suorittamaan testiä.

Aamuisin lihaskuntopiiriä tai lenkkiä. Ampuma-asentojen harjoittelua aseen kanssa, ylä- ja alavalmiutta sekä ampumavalmiutta. Ampuma-asentoa maaten, polvelta ja seisten. Ase painaa noin 3,5 kg ja täysi lipas painaa noin 1 kg. Taisteluvarusteet myös päällä, kun ampuma-asentoja harjoiteltiin. Toistoja tehdessä sisällä tuli aika kova hiki varusteet päällä mutta hyvää staattista harjoitusta tuli keholle. Suojaamisen harjoittelua ja kulunvalvonnan harjoitteita ryhmässä. Suojamiehen ja tarkastajan roolit käytiin läpi kulunvalvonnassa. Pääsin itsekin pari kertaa olemaan tarkastaja ja suojamies. Yhteen päivään sisältyi niin paljon tekemistä, että päivän lopuksi ei täysin muistanut, että mitä oltiin tehty. Hetken aikaa sai aina muistella kaikkia harjoituksia.

Spol-testit olivat hyvin rankat mutta ryhmässä selvittiin hyvin eikä kukaan luovuttanut. Ryhmässä jokainen tuki toisiaan ja auttoi eteenpäin, jos esim. joku ei jaksanut juosta, niin toista sitten työnnettiin selästä eteenpäin. Kyllä siinä monesti oli hapoilla eikä paljoa hengähtämisehetkeä ollut. Voittajafiilis oli päivän loputtua, kun testistä oli selvitty. Hyvä meininki!

Ensimmäinen metsäleiri

Seuraavalla viikolla alkoi varusteiden pakkaus metsäleiriä varten isoon reppuun. Paljon tavaraa pakattiin ja varalta ehkä liikaakin, jos tulisi tilanne, että täytyisi vaihtaa vaatetta normaalia enemmän. Isot reput lähtivät kuljettajien kuorma-autoihin ja meidän selkään laitettiin taistelureppu, jossa vaihtovaatteet, varusteet ja vettä. Suksilla lähdettiin kohti leiriytymispaikkaa. Matka oli mutkikas, ylä- ja alamäkeä. Jono liikkui alkuun hitaasti, koska matkalla tuli jyrkkiä alamäkiä, joissa useat henkilöt menettivät tasapainonsa. Välilä sai kiertää nämä alamäet hieman kauempaa, jottei tarvitsisi jalat ristissä löytää itseään maasta. Itselle nuo armeijan sukset olivat aika isot mutta hyvin onnistui kääntymiset, hiihto ja kaatumiset.

Sää oli aurinkoinen ja rapsakka. Taistelureppu painoi hieman olkapäitä, vaikka olinkin sen säätänyt melko hyvin itselleni. Kun saavuimme leirille, ryhdyimme tuvittain kasaamaan telttaa oman alikersantin neuvoin. Puolijoukkueteltta oli helppoa kasata ryhmässä. Saimme helposti ja tehokkaasti teltan pystyyn, ja sen jälkeen alkoi puiden pilkonta. Paloturvallisuus tarkastettiin, jolloin sai kamiinan sytyttää. Lähellä täytyi olla vettä astiassa, jos tapahtuisi tulipalo. Pystytyksen jälkeen saatiin ruokaa ja käytiin läpi ampuma-asentoja pakkasessa. Kamiina saatiin harjotusten jälkeen sytyttää, ja pieni lämpö tuntui hyvältä pitkän ja kylmän päivän jälkeen. Kamiinan lähellä kylmät sukat saivat lämpöä ja uni maistui hyvin, vaikka telttapatja ei ollutkaan mikään paras alusta. Meillä oli myös öisin kipinävuorot ja lähialueen vartiointia vuorottain.

Aamulla purettiin teltta ja laajennettiin teltta-aluetta kenttälapioin, jonka jälkeen teltta uudelleen pystyyn ja puiden pilkontaa. Aamupuuroa syötiin pakista. Partion puolustusharjoitusta, hyökkäystä ja tutuksi avojono sekä avorivi. Harjoitusten jälkeen lounasta. Tässä vaiheessa kylmyys alkoi sisäisesti tuntumaan pahalta mutta en antanut sen häiritä suoritusta, piti vain pysyä liikkeessä. Pakkasta taisi olla se -25 tai lähes -30. Itselle tuo metsäleiri ei ollut kovin erikoinen tapaus, koska minulla on jo aiempaa kokemusta vaelluksesta ja yöpymisestä teltassa eli aika perus kauraa. Kylmyys oli vain ainoa haaste mutta kyllä siitä selvisi. Illasta parasta oli, kun kamiinaa sai lämmittää ja evästä pääsi syömään rankan päivän jälkeen.

Valamarssi tapahtui hyisenä aamuna. Suksilla lähdettiin joukkueittain ja tuvittain jonossa liikkeelle, meillä oli tietty matka ja reitti, joka tuli suorittaa päivän aikana. Liikaa ei pitänyt pukea päälle, vaikka kuinka kylmäsi, hiihtäessä tulisi todella hiki ja näin kyllä kävikin. Puolessa välissä matkaa saatiin lounasta, joka antoi uutta puhtia suorittaa marssi loppuun. Matkalla tuli kaaduttua risukkoon, jolloin reppu hankaloitti ylöspääsyä. Onneksi sai apua niin, että repusta nostettiin ylös. Sai sitä vähän ähistä ja puhista mutta sisukkaasti eteenpäin. Aurinko alkoi paistaa ja piristää mieltä, vaikka reissu oli ollut melko raskas. Kun valamarssi oli ohi, päästiin takaisin teltoille hiukan hengähtämään mutta melkein heti alkoi toiset harjoitukset hiihdon jälkeen. Hikisiä vaatteita ei heti päässyt vaihtamaan, kun vasta illalla mutta ei se haitannut. Kipinävuorot yöstä ja lähialueen vartiointia.

Seuraavana aamuna alkoi valmistautuminen leirin purkamiseen. Kylmyys hieman taas kangisti mutta liike piti kasassa. Tukikohdan purku ja kalusteet kasaan. Tämän jälkeen ampuma-asentojen harjoitusta pystystä, polvelta ja maaten. Kylmä ase kangisti hieman käsiä, kun pideltiin pitkään asetta. Harjoituksen jälkeen tavaroiden tarkistus, reput selkään, sukset jalkaan ja mars mars hiihto kohti kasarmia. Energiat oli hiukan alhaiset, joten hiihto tuntui raskaalta mutta pian oltiinkin jo kasarmilla. Yksi ylämäki oli ollut haastava ylittää ja kyllä siinä pari kertaa sai kaatua, jotta pääsisi ylös. Kasarmilla ei päästy heti suihkuun vaan kamat tupaan ja kaappiin, suoraan oppitunnille ja seuraavaan harjoitukeen. Ulkona sulkeisharjoituksia, jonka jälkeen pääsi syömään, siivouspalvelua suorittamaan ja sitten vapaalle. Oli aika uupunut olo mutta oma punkka tuntui taivaalliselta tuon päivän jälkeen.

Harjoituksia ampumaradalla

Ampumaradalle hiihdettiin päiväsaikaan kauniissa auringon paisteessa, pakkasta oli ja selässä taistelureppu ja rynnäkkökivääri edessä. Ampumaradalla syötiin lounas ennen ampumisia. Harjoiteltiin muutamat harjoitukset makuultaan 150 m päästä, ja sen jälkeen ammuntaa 50 m päästä pystystä, polvelta ja makuultaan. Maalitaulut liikkuivat myös ja olivat esillä lyhyen ajan. Osuin usean kerran kymppiinkin eli aika hyvin meni omasta mielestäni. Kehujakin tuli. Tuon harjotuskerran aikana osuin laskujeni mukaan 7 kertaa kymppiin. Ammuntoja meillä ei ole ollut paljoa vielä. Harjoitusten aikana oli pakkasta mutta iltaa kohden alkoi lauhtumaan, ja pystyi olemaan ilman pipoa. Tottumuskysymys. Päällä oli myös kypärä ja tetsari.

Alkuun luultiin, että saadaan päivällinen ampumaradalle mutta saatiin tietää, että ruoka on kasarmilla, joten tuli nopea lähtö suksilla kasarmille. Pimeässä hiihdettiin rykelmässä. Kyllä motivoi nyt hiihtämään lujaa, kun ruoka odotti ja nälkä oli jo kova. Hiki oli kirjaimellisesti hatussa. Kasarmille päästyä aseet putsatiin ja päästiin syömään. Vapaata ei paljoa riittänyt enää, kun alkoi iltavahvuuslaskenta lähestyä. Siinä ehti sitten nopean peseytymisen tekemään.

Vala

Valapäivä 6.2.2021. Aurinko paistoi ja sää oli melko viileä. Kaikilla lumipuku päällä ja lakki päässä. Tilaisuuteen täytyi kaikkien pukea maski naamalle koronan takia. Hieman harmitti, että maskia joutui siellä käyttämään, olisi ollut hienompaa ilman mutta ymmärrän kyllä tilanteen. Dronet kuvasivat taivaalla live-lähetystä nettiin. Valan voi katsoa tästä linkistä https://vimeo.com/509131311 ja videossa tilaisuus alkaa kohdasta 23:45. Valassa oli 521 alokasta, jotka eversti Manu Tuominen, Kainuun prikaatin komentaja, nimitti viestimiehiksi ja pioneereiksi. Nyt olemme sotilaita. Tilaisuudessa 1. viestikomppania (1.VK), 2. viestikomppania (2.VK) ja Esikuntakomppania (EK).

Kainuun prikaatin kunniamarssi, Hurtti Ukko soi valassa, virsi 577, Sun kätes, Herra, voimakkaan laulettiin sekä vala laulu: ”Kuullos pyhä vala, kallis Suomenmaa: sinuun koskea ei väkivalta saa! Sua suojelemme, verin varjelemme.Ollos huoleton, poikas valveil’ on! Sua suojelemme, verin varjelemme. Ollos huoleton, poikas valveil’ on!” Lapin sotilassoittokunta oli soittamassa tilaisuudessa. Valan jälkeen saimme Kainuun prikaatin joukko-osastotunnukset. Väri kertoo yksikön ja kultainen merkki on prikaatin tunnus.

Hieno oli, että pakkasessa ei tullut liian kylmä kerrospukeutumisen avulla, aurinko paistoi, mikä teki valasta hienomman ja soittokunnan soitto toi hyvää fiilistä ja voimaa. Nyt kun valat on vannottu, niin odotellaan seuraavaksi tietoa aselajista, johon aiomme erikoistua. Toivon mukaan pääsee sinne minne alunperin hakikin. Tavoite olla vuosi armeijassa.

(Aivan kaikkea en voi kertoa yksityiskohtaisesti.)

Instagram karon_askeeleet: https://www.instagram.com/karon_askeleet/

Muita linkkejä: https://linktr.ee/Karo96