Kotirouvan paluu työvoimaan

Vantaanjoessa on virrannut muutama litra vettä sen jälkeen, kun jäin kaksi ja puoli vuotta sitten perhevapaalle. En alun perin uskonut, että tauko työelämästä venyisi näin pitkäksi, mutta asiat ovat menneet niin kuin ovat menneet. Ja se on hyvä se. Täyttä elämää on eletty, vanhoja projekteja on saatettu loppuun, uutta ihmistä on kasvatettu, omaan itseen ja maailmaan on avautunut aivan uusia ulottuvuuksia. Nyt on kuitenkin aika palata sorvin ääreen. Toisin sanoen, viikon päästä maanantaina teen comebackin työvoimaan.

Työhön paluu voi olla monelle naiselle kova paikka pitkien perhevapaiden jälkeen. Oma työyhteisö on ehkä kokenut mullistuksen, työnkuva on voinut muuttua ja vanhat työkaverit lähteneet omille teilleen. Tai sitten on samassa tilanteessa kuin minä, jossa ei ole edes omaa työpöytää, jonka taakse palata istumaan. On vain silppuinen työura, ehkä keskeneräinen tutkinto ja siinä ohessa koetut muutamat ulkomaan seikkailut. 

Minua eivät kuitenkaan jännitä niinkään uudet työtehtävät, vaan pikemminkin se, miten kotielämä saadaan integroitua järkeväksi osaksi työelämää. 

Tunnustan heti, että näiden reilun parin vuoden aikana perhe-elämämme on ollut vaimo-vetoista. Melkein kuin suoraan 1950-luvulta! Mallissa mies elättää perheen, käy töissä, maksaa laskut ja hoitaa lapset aina kun pitkiltä päiviltään ehtii. Vaimo puolestaan toimii yleisenä organisaattorina, joka hoitaa lapset, huolehtii ruokahuollosta, siivoaa, pesee pyykit, petaa pedit, lenkittää koiran, jne. Joskus huolestuneena mietin, millaisen naisen kuvan tyttärelleni annan, minä naisasianainen! 

Kuten kaikki kotirouvat tietävät, kodin hoitaminen on Täyspäiväistä Työtä. Monet meistä ottavat hommansa yhtä tosissaan ja vakavamminkin kuin varsinaisen palkkaduuninsa. Ainakin itse olen sortunut siihen ja asunnostamme onkin näiden kuukausien aikana tullut kuningatarkuntani, jota hallitsen valtaistuimeltani. Sänky pitää pedata NÄIN! Lapselle pitää pukea NÄMÄ vaatteet! Tuo kaupasta NÄITÄ ruokia! Miksi SINÄ olet AINA niin paljon poissa kotoa?! Miksi MINÄ joudun AINA kantamaan KAIKEN vastuun kotona? Kuulostaako tutulta…?

Kun on haalinut itselleen arjen pyörittämisen kaikki askareet, ei ole ihme, jos työhön paluu hirvittää. Kaikki ne kotityöt ja sitten vielä työtyökin! 

Taivaanlahjana tämän kaiken angstin ympärillä sain kutsun webinaariin, jonka ystäväni Mia Poulsen piti viikko sitten. Mia on kolmen lapsen äiti ja yrittäjä. Hän on minun uusi roolimallini. Tämä nuori nainen on onnistunut luomaan perhe-elämäänsä aitoa harmoniaa ja tasapainoa. Hän on seitsemän vuoden ajan kerännyt ja testannut työkaluja, joiden avulla perheen arki saadaan rullaamaan niin, että kaikkien hyvinvointi ja tarpeet tulevat tyydytetyiksi. Metodit eivät ole monimutkaisia, mutta radikaaleja siinä mielessä, että omat tekemisen tavat ja ajatukset joutuvat kyseenalaistetuiksi.

Mian hissipuhe kuuluu näin: ”Autan naisia luomaan yksilöllisen perhe-elämän samalla kun he kasvattavat vahvoja lapsia, suutelevat puolisoitaan, eivätkä koskaan tee kompromisseja itsensä kanssa”. Paljon sanottu, mutta tuossa tunnin mittaisessa webinaarissa on jo aistittavissa se, että tämä nainen elää niin kuin opettaa. 

Otin webinaarista pari juttua kokeiluun ja ällistyin nopeista tuloksista. Yleisen ärsytyksen määrä on vähentynyt huomattavasti, meillä nauretaan  enemmän ja puolisokin kommentoi, että oletpas ollut paljon rennompi kuin tavallisesti. ”Minähän olen oikein mukavan naisen kanssa naimisissa!” Parasta ehkä kuitenkin on se, että osaan jo olla enemmän läsnä kuin paikalla. Vaikka tekemistä on paljon, on arjessa aidosti tilan tunnetta. Harvinaista. 

Tässä linkki Mian How to raise strong, independent and concious kids -webinaariin, joka löytyy Youtubesta.

http://youtu.be/AL5kVMhgP9s

Ja tässä linkki Mian verkkosivuille, s’il vous plait!

http://www.miapoulsen.com