Joogataan. Ei, leikitään!

On rauhallinen aamupäivä. Olo on erikoisen energinen ja mieli on korkealla. Nyt olisi hyvä tilaisuus rullata joogamatto olohuoneen lattialle ja hakea lisävirtaa muutamasta asanasta. Otanpa tuosta vielä tuon meditaatiotyynynkin kaveriksi ja päätän harjoituksen käymällä nirvanassa. Jes!

Kaikki alkaa hyvin. Matto on levitetty ja harjoitus on kirkkaana mielessä. Tiedän, että tästä tulee kivaa. Sitten, bäm! Paikalle saapuu koira.

Hemuli-Hilkka: Mitä sä teet? Leikitäänkö?

Minä: Ei. Nyt ei leikitä. Mä joogaan.

Hemuli-Hilkka: Tässä matollako sä ajattelit jumpata?

Minä: Just siinä. Menehän nyt pois siitä edestä. Vaikka nukkumaan hetkeksi.

Hemuli-Hilkka: Mä haluun leikkii! Tajuutsä!!

Minä: Leikitään hetken päästä. Anna mun nyt joogata, jookos.

 

Sitten seuraa erä pohjalaista sylipainia. Sohin koiraa pois edestä, josta se vaan riehaantuu enemmän. 

Hemuli-Hilkka: Jos sä et leiki mun kanssa, niin mä raatelen tämän sun villasukan. 

Minä: Siitä vaan, kunhan jätät mut nyt hetkeksi rauhaan. 

 

Hemuli-Hilkka: Joko sä lopetit? Vai onko sulla vielä menossa loppurentoutus? Mä makaan tässä sun vatsan päällä hetken. Haittaakse?