Pari vuotta Päätaloa
Hyvää Kalle Päätalon päivää! Kirjailija syntyi 11. marraskuuta vuonna 1919 Taivalkoskella. Tänään hän täyttäisi komeat 95 vuotta. Melkoinen kaveri!
Miksi intouduin nyt kirjoittamaan Päätalosta kaiken tämän ruokapuheen keskellä? Syy on puolisoni, joka sai pari päivää sitten mammuttimaisen luku-urakkansa päätökseen. Iijoki-sarja käsittää 26 romaania, joissa on yhteensä 17 000 sivua ja henkilöitäkin yli 1700. Lukemiseen puolisolta meni aikaa melko tarkalleen kaksi vuotta. Reilut kirja per kuukausi. Mitään muuta luettavaa hän ei projektin aikana huolinut yöpöydälleen. En voi muuta kuin ihailla hänen pitkänmatkan juoksijan psyykettään. Minulla kun on yleensä kierroksessa parikin kirjaa kerrallaan. On vaikeata keskittyä yhteen ainoaan opukseen. No, mies on juossutkin pari maratonia. Mulle sopivat paremmin räjähtävät pikamatkat.
Innoituksen Iijoki-sarjan lukemisen aloittamiseen hän sai marraskuussa 2012, kun saimme eräänä iltana vieraaksi Hannan Myötä- ja vastoinkäymisissä -blogista ja serkkuni Esan. He olivat tuolloin lopettelemassa omaa lukuprojektiaan ja kehuivat Päätalon maasta taivaaseen. Puolisoni innostui asiasta ja se oli sitten menoa. Meillä vietettiin tuohon aikaan kotona kaiken lisäksi vilkasta yöelämää, kun puolivuotias valvotti vanhempiaan. Päätalo toimi sopivana viihdykkeenä ja unilääkkeenä aamuyön railakkaina tunteina.
Päätalo-projektin myötä meillä oli tilaisuus myös vierailla Kallen kotimaisemissa Taivalkoskella viime vuoden kesänä. Kävimme tutustumassa Päätalo-instituuttiin ja Kallioniemen kotitilaan. Joka paikassa meidät otettiin lämpimästi vastaan. Päätalo-harrastajan keski-ikä kun taitaa riippua siinä kuudenkymmenen vuoden paremmalla puolella.
Päätalo on kuulemma kuitenkin uudessa nosteessa. Nuorempi polvi on kiinnostunut sarjasta ja sitä on alettu julkaisemaan uudelleen. Se on hyvä juttu. Iijoki-sarjan lukeminen on kulttuuriteko. Olemme päntänneet päämme täyteen Suomen historiaa koulussa, mutta Iijoki-sarja paljastaa sen, miltä se kaikki tuntui niistä ihmisistä, jotka elivät ja kokivat ajan. Eli rohkeasti penkomaan isovanhempien kirjahyllyjä. Sieltä löytyy takuulla pala suomalaista kulttuurihistoriaa!