Pari vuotta Päätaloa

image.jpg

Hyvää Kalle Päätalon päivää! Kirjailija syntyi 11. marraskuuta vuonna 1919 Taivalkoskella. Tänään hän täyttäisi komeat 95 vuotta. Melkoinen kaveri!

Miksi intouduin nyt kirjoittamaan Päätalosta kaiken tämän ruokapuheen keskellä? Syy on puolisoni, joka sai pari päivää sitten mammuttimaisen luku-urakkansa päätökseen. Iijoki-sarja käsittää 26 romaania, joissa on yhteensä 17 000 sivua ja henkilöitäkin yli 1700. Lukemiseen puolisolta meni aikaa melko tarkalleen kaksi vuotta. Reilut kirja per kuukausi. Mitään muuta luettavaa hän ei projektin aikana huolinut yöpöydälleen. En voi muuta kuin ihailla hänen pitkänmatkan juoksijan psyykettään. Minulla kun on yleensä kierroksessa parikin kirjaa kerrallaan. On vaikeata keskittyä yhteen ainoaan opukseen. No, mies on juossutkin pari maratonia. Mulle sopivat paremmin räjähtävät pikamatkat. 

Innoituksen Iijoki-sarjan lukemisen aloittamiseen hän sai marraskuussa 2012, kun saimme eräänä iltana vieraaksi Hannan Myötä- ja vastoinkäymisissä -blogista ja serkkuni Esan. He olivat tuolloin lopettelemassa omaa lukuprojektiaan ja kehuivat Päätalon maasta taivaaseen. Puolisoni innostui asiasta ja se oli sitten menoa. Meillä vietettiin tuohon aikaan kotona kaiken lisäksi vilkasta yöelämää, kun puolivuotias valvotti vanhempiaan. Päätalo toimi sopivana viihdykkeenä ja unilääkkeenä aamuyön railakkaina tunteina.

Päätalo-projektin myötä meillä oli tilaisuus myös vierailla Kallen kotimaisemissa Taivalkoskella viime vuoden kesänä. Kävimme tutustumassa Päätalo-instituuttiin ja Kallioniemen kotitilaan. Joka paikassa meidät otettiin lämpimästi vastaan. Päätalo-harrastajan keski-ikä kun taitaa riippua siinä kuudenkymmenen vuoden paremmalla puolella.

Päätalo on kuulemma kuitenkin uudessa nosteessa. Nuorempi polvi on kiinnostunut sarjasta ja sitä on alettu julkaisemaan uudelleen. Se on hyvä juttu. Iijoki-sarjan lukeminen on kulttuuriteko. Olemme päntänneet päämme täyteen Suomen historiaa koulussa, mutta Iijoki-sarja paljastaa sen, miltä se kaikki tuntui niistä ihmisistä, jotka elivät ja kokivat ajan. Eli rohkeasti penkomaan isovanhempien kirjahyllyjä. Sieltä löytyy takuulla pala suomalaista kulttuurihistoriaa!

Kulttuuri Kirjat Suosittelen

Brittikartanoiden kiehtova historia

Olen varmasti ollut edellisessä elämässäni britti – niin paljon pidän teen hörppimisestä. Todennäköisesti olen myös ollut Erkki Toivasen kanssa naimisissa, koska ihailen ja arvostan edesmenneen toimittajan tyylitajua, asiantuntemusta ja sointuvaa ääntä yli kaiken. Seuraan mielelläni televisiosta hyviä brittisarjoja, kuten Downtown Abbey’ta, Valkoista kuningatarta ja Hercule Poirot’n kaikki seikkailut olen nähnyt moneen kertaan. Viime kesänä tehty teematka Lontooseen oli monella tavalla unelmien täyttymys. 

Siksi ilahduinkin suuresti siitä, että Yle näyttää marraskuussa historiadokumenttisarjan Brittikartanoiden salaisuudet. Sarjassa vieraillaan Hampton Courtissa, Chatsworthissa ja Althorpissa. 

Sarjan ensimmäisessä osassa tutustutaan Henrik VIII:n Hampton Courtiin. Sen saman miehen, jolla oli kuusi vaimoa, joista osa menetti päänsä, toiset ottivat eron ja yksi kuoli lapsivuoteeseen. Eivät saaneet nämäkään naiset onnellista loppua, vaikka naivatkin kuninkaan… Mutta dokumentti paljastaa, että Henrik Tudor oli nuorena miehenä varsinainen alfauros. Hän hurvitteli koko rahalla kolliporukassa muun muassa pelaamalla tennistä ja kisaamalla turnajaisissa. Juhlissa oli ollut ilmeisen hauskaa ja kuningasta luonnehdittiin lämpimäksi ja erityisen komeaksi nuorukaiseksi.

Ohjelmassa päästään kurkistamaan myös palatsin keittiöön ja kerrotaan, miten tärkeä osa seurustelua ruokailu tuolloin oli. Parhaimpina aikoina kaksisataa Gordon Ramsay’ta oli pannu kuumana valmistamassa sapuskaa tuhannelle juhlijalle kaksi kertaa päivässä! Henrikillä oli rakennuttanut palatsin edustalle myös oma suihkulähteen, jossa pulppusi punaviini.

Ruokahistorian ja Henrikin vaimojen tarinoiden lisäksi minua ilahdutti dokumentissa myös palatsin huikea arkkitehtuuri. Miten kalliisti, huolella ja hyvällä maulla tilat oli rakennettu. Rahaa oli törsätty tolkuttomasti, mutta jäljestä ovat saaneet nauttia sukupolvet vielä satojen vuosienkin jälkeen. Helsingissä minulla meinaa aina tulla itku, kun tulen junalla lähiöstä rautatieasemalle. Niin hengettömät, aneemiset, rumat ja mitäänsanomattomat ovat Töölönlahdelle nousseet tasakattoiset toimistotalot. Tuleville sukupolville siinä on hämmästeltävää. Huoh.

Mutta! Brittikartanoiden salaisuuksia kerrotaan Yle TV1:ssä keskiviikkoisin 5.-19.11. klo 19.00-19.55, uusinta sunnuntaisin klo 15.45. Sarja on katsottavissa myös Yle Areenassa 7 päivän ajan. 

 

 

Kulttuuri Suosittelen