Palstan viimeiset punajuuret saivat mahtavan käsittelyn, kun innostuin kokeilemaan punajuurisoton ohjetta. Tässä mainiossa reseptissä yhdistyvät ravitsevat raaka-aineet, upea visuaalinen ilme, kermainen koostumus ja tietenkin hyvä maku.

Ohje on napattu jälleen 24Kitchenin sivuilta, tällä kerralla Sara La Fountainin ohjelmasta. Saran alkuperäinen resepti on vegaaniversio eli juustoraasteen sijasta makua ja näköä antavat ravintohiiva sekä macadamia-pähkinät. Pakastimesta löytyi kuitenkin juuri sopiva parmesaanin palanen, joten versiosta tuli vege, muttei vegaani. Reseptiin kuului myös punajuurimehua, jota ei ollut saatavilla, joten se korvautui aina yhtä toimivalla kanaliemellä. Risoton värikin jäi sitä myöten hennon vaaleanpunaiseksi. Jääkaapissa oli vielä eilisen valkoviinipullon jämät, joten kippasin ne risottoon mukaan.

Ainesosat:

4 punajuurta

3 rkl oliiviöljyä

1 punasipuli

3 valkosipulinkynttä

3 dl arborio-riisiä

4 dl kasvislientä ja 4 dl punajuurimehua (tai 8 dl kanalientä)

2 rkl balsamicoa

2 rkl ravintohiivaa (tai 50 g parmesaaniraastetta)

0,5 sitruunan mehu

mustapippuria

Keitä punajuuria noin 40 minuuttia. Silppua sipulit ja kullota niitä kasarissa tai kattilassa. Kun sipulit ovat pehmenneet, lisää joukkoon riisit ja lämmitä niitä minuutti, pari. Lisää joukkoon punajuurimehua, kasvislientä (tai valkoviiniä ja kanalientä), balsamicoa ja sitruunanmehu. Parhaimman koostumuksen risottoon saa, kun malttaa lisätä nestettä kauhallinen kerrallaan ja vispaa riisejä kattilassa koko kypsymisprosessin ajan. Riisistä irtoaa siten tärkkelystä, joka tekee ruoan koostumuksesta ihanan kermaisen. Suosittelen myös parmesaanijuuston kuivan kuoren lisäämistä risottoon kypsennysvaiheessa. Se sulaa ihanasti, antaa ruokaan koostumusta ja mukavan suolaisen maun. 

Kuori ja paloittele jäähtyneet punajuuret. Lisää lopuksi ravintohiiva/parmesaani ja punajuurikuutiot. Mausta mustapippurilla ja anna hetki vetäytyä kannen alla. Viimeistele risotto raastetulla parmesaanilla tai macadamia-pähkinällä.

Samalla, kun keittelin risottoa, hellan toisella puolella hääräsi rakas äitini – keittiöjumalatar! Hän valmisti Lappajärveltä pyydetyt kuhafileet Vappu Pimiän neuvojen mukaan. Suolatut ja pippuroidut kalat saivat mahtavan maun, kun ne paistettiin voissa yhdessä kapriksien ja sitruunamehun kanssa. Tykättiin! 

Mielestäni savolainen sananlasku ”Kahvia juodaan, teetä nautitaan” pitää erittäin hyvin paikkansa. Monet kahvilat ovat valitettavan meluisia, täpötäysiä tiloja, joissa espressokoneet huutavat ja taustamusiikki pauhaa kovalla äänellä. Jos haluat siis nauttia kupposen kuumaa ja virkistävää hillityssä miljöössä, mene teehuoneelle! 

Helsinkiin on viime vuosien aikana syntynyt ilahduttava määrä teehuoneita ja -puoteja. (HS taisi uutisoida samasta asiasta viime viikolla.) Enää ei tarvitse kuljettaa omaa termospulloa mukana, kun hyvää haudutettua teetä on saatavilla useammasta osoitteesta – ainakin kaupungin keskustassa. Omaa suosikkia on vaikeata nimetä, mutta monesti teenhimossani askeleet kulkevat Fredalle ja siellä sijaitsevaan The Ounceen. Tällä kerralla kävin  kuitenkin hörppäämässä pannullisen The Ouncen ”sivukonttorissa” asematunnelissa. Aiemmin puoti oli piilossa Citykäytävän perukoilla, mutta onneksi se löytyy nyt lähempää kulkijoita Alepan vierestä. Aivan täyttä kymppiä teehuoneen miljöö ei saa johtuen asematunnelin kalseudesta, melusta ja väkimassasta, mutta paikka kelpaa hyvin, jos junan lähtöön on vielä parikymmentä minuuttia aikaa.

The Ouncesta on turha kysellä pussiteetä. Kaikki on aitoa tavaraa! Tee myydään irtona unsseittain ja paketoidaan pieneen ruskeaan paperipussiin. Herttaiset ja osaavat myyjät kirjoittavat laadun nimen oikealla mustekynällä ja kaunokirjoituksella pussin päälle. Täällä myyjättärien asiantuntemusta kannattaa ehdottomasti käyttää hyväksi. Teen ostamiseen kuuluu kysely, haistelu, vertailu ja kaikkeen tähän saa mielellään kuluttaa aikaa. 

Tällä kerralla iltapäiväteeksi valikoitui (yllättäen?) villi puerh, joka on huhujen mukaan myös Victoria Beckhamin hoikkuuden salaisuus. Alkujaan kauhistelin puerh-teen lantaisaa tuoksua, mutta maku on todella miellyttävä ja pehmeä. Pannullisen avecina nautin muutaman palasen talon tummaa suklaata, joka oli maustettu talkkunalla ja rusinoilla. Täyttä runoutta!