Näinä päivinä työntekijöillä on lain suoma suoja kaikenlaisille epäasiallisille käytöksille, tasa-arvolle ym. Työntekijöiltä itseltäänkin vaaditaan alaistaitoja, kuten esimiehiltä esimiestaitoja ja esimerkillistä käytöstä. Sehän pitää sisällään paljon. Nämä asiat pitäisi rauhoittaa mieltä, minua siis naisena kohdellaan tasa-arvoisesti miesvaltaisessa työyhteisössä. Jos niin ei tapahdu voin aina pyytää oikaisemista asiaan. ! !

Hienolta vaikuttaa, mutta onkohan asia niin?  Oikeassa työelämässä missä Hyvä-Veli kerho rehoittaa?  Toki, onhan tasa-.arvosta olemassa laki ja lakiahan pitää noudattaa…..Näennäisesti tasa-arvo tapahtuu mutta ellet ole valkoinen hetero mies voit sanoa hyvästit tasa-arvoiselle työelämälle. Kaikkein pahinta on olla , ei niin hyvinsäilynyt eläkeikää lähestyvä nainen joka ei osaa pitää suutaan kiinni kaikenlaisista epäkohdista  työyhteisössä. Silloin tulee kyyniseksi ja kyynisyys on haitaksi henkiselle hyvinvoinnille. Sopivasti skeptinen saa olla.

Työnantajallani on oma tasa-arvo suunnitelma ja sitä myös toteutetaan!! Tähän en voi nyt sanoa mitään muuta kuin että .

HIENOA, UPEETA  WAU ! 

Tähän uskoin ja teinkin tasa-arvo kyselyn omasta palkastani. Ja mikä kuvaa hyvin tätä tasa-arvoista työnantajaamme olen joutunut tekemään sen kerran aikaisemminkin. Kun tasa-arvo laki astui voimaan ja antoi työnantajalle velvoitteen maksaa naispuolisille työntekijöille samasta työstä samaa palkkaa kuin miehille. Silloin se oli itsestään selvä että palkka nousi, ei tietenkään paljon vaan muutaman markan, mutta laki on laki. Ja palkka nostettiin samalle tasolle kuin huonointen tienaava miespuolinen työntekijä. Olen minä vain hankala akka !

No nyt noin 30 vuotta myöhemmin, saan ”tapella” samasta asiasta. Työnantaja ei myönnä että tässä mitään tasa-arvo kysymystä ole. Vaan se onkin ihan siitä etten ole tarpeeksi hyvä työntekijä. Tätä ei tietenkää lausuttu ääneen, mutta mitä muuta se olisi ? Osaamistaulukot ja kehityskeskustelut olivat toteutuneet, esimies tyytyväinen työhöni, ei myöhästelyjä. Ei epämääräisiä poissaoloja.  Hei haloo, tietysti tämä on tasa-arvo kysymys ! Mutta jos minun palkkaani olisi nostettu, työnantaja olisi myöntänyt epätasa-arvoisen kohtelun. Ja niinhän ei sovi tehdä ! Joten edelleenkin odottelen tasa-arvoista työyhteisöä. Siis ei pelkästään paperilla vaan ihan oikeassa työelämässä missä palkkaus ja urakehitys tapahtuisi oikein. Hyvät työntekijät, muutkin kun valkoiset hetero miehet, nekin jotka eivät kuulusi Hyvä-Veli kerhoon, saisivat arvoisensa palkan.

Luopumisen tuskaa. Äitini 85 vuotta on siirtymässä seuraavaan olomuotoonsa. Matkan teko on hidasta ja vaivaloista. Hänelle kuin meille jotka häntä matkalle saattelemme. Matkan valmistelu ja matkalle lähteminen onkin herättänyt ajatuksia ja keskusteluja ihmisten Eutanasiasta. Itse haluaisin lähteä rauhallisesti nukkuen tai sitten nopeasti saappaat jalassa. En hiljaa odottelen vaipoissa hakijaa joka on auttamattomasti myöhässä Haluaisin itse päättää koska lähden todeten että, tämä oli nyt tässä. Keräilenkin tyynyliinan nurkkaan pillereitä, aikomuksena sitten nauttia ne hyvän punaviinin saattelemana. Käydä nukkumaan enkä enää herätä. Toivon tietysti että niissä pillereissä olisi vielä ytyä jäljellä, etten vain herää helvetinmoiseen krapulaan.

Mutta jos olisi Eutanasia-pilleri jonka saisi ostettua vapaasti apteekista, minun ei tarvitsisi keräillä pillereitä ja pelätä niiden vaikutuksen heikkenevän ennen kun päätän matkalleni lähteä. Hoitotahtokin olisi laadittu niin että sillä olisi jopa jotain vaikutusta ja tietty rintaan tatuoitu ÄLÄ ELVYTÄ. En todellakaan haluaisi viettää elämäni loppu aikaa hoitokodissa tai edes omassa kotonani neljän seinän sisällä. Odottaen että joku tulisi käymään ja unohtaen että joku jo hetki sitten kävi. Ehei !

Olisikohan aika herätellä keskustelua ihmisten eutanasiasta. Enkä nyt tarkoita eutanasialla mitään pakko kuolemaa. Vaan ne ihmiset jotka ovat täysissä sielun ja ruumiin voimissa, tähän tietysti pitäisi sisällyttää myös parantumattomasti sairaat.  Näille ihmiselle annettaisiin mahdollisuus päättää itse, milloin lähtevät vai jäävätkö sittenkin odottelemaan noutajaa.

Tapoja lähteä on yhtä monta kuin lähtijääkin mutta miten sen tekisi siististi ja rauhallisesti. Ja silloin kun itse parhaaksi katsoo..

Voihan se olla myös niin että vanhustenhoidossa tapahtuu jotain aivan uutta ja mullistavaa, ettei tarvitse etukäteen pohtia milloin olisi juuri se oikea hetki matkaan lähdölle. Tässä kohtaa huomaan että hymyilen skeptisesti…….