Aloittamisen salaisuus

Lyhyessä ajassa on taas tapahtunut niin hurjasti kaikkea, että suunnitelmissa pysyminen on ollut lähes mahdotonta!

Kaiken päivittäisen tohinan keskellä mun on jatkuvasti muistutettava itselleni, että mikä tässä omassa sivutoimisessa yrittäjyydessä ja tekemisessä olikaan se koko homman ydin, jotten eksy ihan kokonaan raiteilta.

Mä uskon, että tekemisen ytimen voi löytää vastaamalla kysymykseen ”miksi”. Miksi teet just sitä mitä teet? Yrittäjänä on toki tärkeää kyetä vastaamaan myös kysymyksiin mitä, kenelle ja miten, mutta vain ”miksi” maadoittuu suoraan vastaajan sydämeen. Se, et aito motivaatio tekemiseen tulee oikeesti suoraan sydämestä, on tosi tärkeää, jotta omaa asiaansa jaksaa puskea ylipäätään eteenpäin. Jos itselleen sydämeen maadoittuvaa ”miksi” tekijää ei ole, on huomattavasti suurempi riski siihen, että vastoinkäymisten kohdalla luovuttaakin turhan heppoisasti.

”Jotta jokainen idea saisi mahdollisuuden” on tämänhetkinen vastaukseni kysymykseen miksi. Jotta kaikki rakkaat raapustukseni saisivat mahdollisuuden. Jotta ne eivät vain hautautuisi ikiajoiksi sinne lehtiön uumeniin. Jotta voisin oivalluksillani ja osaamisellani olla lopulta tueksi ja auttaa myös muita. Kaiken edellä mainitun vuoksi istun nyt tässä ja kirjoitan juuri tätä blogitekstiä.

”Miksi” ei yksinään kuitenkaan riitä siihen, että ideaa saisi vietyä eteenpäin. Kuten sanottu, tarvitaan myös niitä toisia aivan yhtä tärkeitä kysymyksiä ”mitä”, ”kenelle” ja ”miten”, mutta näiden lisäksi tarvitaan vielä jotain muuta, ja tätä yritän sulle selvittää seuraavan esimerkin avulla.

Otan esimerkiksi tämän tuoreimman kokeiluni ”Kuinka luoda osaamispohjainen CV” – sähköpostikurssin.

Koko idea pohjasi omaan kokemukseeni työttömyydestä ja osaamispohjainen CV oli myös menetelmänä sellainen , jonka olin oppinut tämän samaisen työttömyyteni aikana. TIESIN, että tästä olisi hyötyä myös muille. Mulla oli myös selkeä ”miksi” ajatus tämän idean toteuttamiseksi: ”Jotta ihmiset luottaisivat enemmän osaamiseensa.”

Tähänkin ideaan liittyen olin ties kuinka moneen kertaan laatinut suunnitelmia (näitä rakkaita rustauksiani) lehtiööni siitä, kuinka rakennan mahtavan verkkokurssikokonaisuuden aiheesta, millainen logoni olisi, kuinka tienaisin sivutoimisesti tällä tekemisellä ja kuinka voisin auttaa muita nyt samassa tilanteessa olevia osaamisellani. Myös siis ”mitä” ja suurinpiirtein ”kenelle” ja ”miten” olivat tiedossa.

Mutta tiedättekö mitä? Mikään ei siltikään edennyt mihinkään, vaikka kuinka timanttia suunnitelmat olivatkin. Miksi?  Koska joskus suuret suunnitelmat paperilla tuntuvat aivan liian jättimäisiltä, että pelko niinkin  suureen (itse maalattuun) myllyyn hyppäämisestä osoittautuukin aivan ylitsepääsemättömäksi.

Paperilla tavoitteet onkin siis helppo rustailla sinne valovuosien päähän, vastailla mahtipontisesti ”mitä”, ”kenelle” ja ”miten”, mutta jotta idea tulisi lopulta toteutettua, aina tulisi pitää mielessä se konkreettinen ja itselle sopiva etenemistapa oman idean kanssa. Tulisi hyväksyä oman idean keskeneräisyys ja se, että ”mitä”, ”kenelle” ja ”miten” ovat pikemminkin oppimismatkan tuloksia, eivät jo matkan alussa kiveen naulattuja totuuksia.

Idean kanssa etenemisessä on  siis kyse pienistä askeleista. Ei kolmiloikista, vaan aivan pikkuruisista askeleista. Tarvitaan kevyitä kokeiluja ja oppimista. Tarvitaan tietoa ja sen arvioimista. Tarvitaan uskallusta antaa oma idea arvioitavaksi.Tarvitaan lyhyen aikavälin tavoitteita. Tarvitaan tavoitteita, jotka tuntuvat juuri sillä hetkellä saavutettavissa olevilta.

Kun sulla on idea suurpiirteisesti ja sen ”miksi” tiedossa, on aika lähteä oppimismatkalle. On aika lähteä tutustumaan mahdollisiin asiakkaisiin ja heidän tarpeisiin. On aika tunnustella, miltä idea konkreettisesti myös just susta tuntuu.

Ja siinä aloittamisen salaisuus! Pienin askelein tehdyissä kokeiluissa. 

Myös osaamispohjaisen CV-kurssin kanssa tarvittiin pieniä askeleita. Ei heti mitään vallattoman upeaa verkkokurssia, vaan joku mahdollisimman helposti toteutettava juttu. Jotain mihin oma osaaminen riitti ja jotain, jonka kautta palautteen saaminen oli myös mahdollista. Itselleni se oli sähköpostikurssi – simppeli toiminnan käynnistäjä.

Millaisen pienen kokeilun sä voisit tehdä, jotta pääsisit edes hitusen eteenpäin ideasi kanssa?

Näihin ajatuksiin,

Saara

Artikkelin kuva: Pixabay.