Yrittäjyyttä takaperin

Tämä teksti on kirjoitettu hyvin vähillä yöunilla. Nuorimmainen heräsi yön aikana kuumehöyryissään laittoman monta kertaa. Herättyäni rakas koiramme väänsi karuakin karummat tortut olohuoneen lattialle ja tätä kirjoittamista edelsi kuuman kahvin totaalinen molskahdus tähän pikkuruiselle työpöydälle. Pyydän siis armoa kirjoitusvirheiden tai kenties jopa vallattomien ajatusvirheiden suhteen.

Jos haaveilee yrittäjyydestä ensin kymmenen vuotta ja sitten vahingossa avaa itselleen y-tunnuksen, vain mielipuoli ei miettisi koko tapahtumaketjun todellista järkevyyttä. Olin painanut paniikkinäppäimen kertaalleen jo pohjaan, mutta lopulta päättänyt perua sen, niin hullulta kuin se kuulostaakin.

Vain ääliö ei tarttuisi tähän tilaisuuteen.

Mitä ajattelin sitten tehdä?

Mukautua tilanteeseen. On opeteltava yrittäjyyttä.

Yrittäjyys on yksi niistä asioista, joita koulussa ei vain opi. On monia muitakin käytännön elämän asioita, joita siellä ei opi, mutta yrittäjyys on ehdottomasti yksi niistä alueista, jonka ytimeen pääsee vain tekemällä. Teoreettisesti tiedän aika paljonkin, mutta kuvitteellisten liiketoimintasuunnitelmien laatiminen on ihan hitusen helpompaa kuin aidon, toimivaksi tarkoitetun pläänin.

Tiedättekö mitä ihmiseltä vaaditaan, kun tilanne äkisti muuttuu, ja pitäisi kuitenkin jatkaa elämää suht normaalisti? Resilienssiä. Resilientillä ihmisellä on kysy sopeutua ja jatkaa toimintaa yhtäkkisten ja vaikeidenkin muutostilanteiden jälkeen. Resilientillä ihmisellä on kyky nähdä mahdollisuuksia myös myrskyn silmässä.

Nyt ei myrsky mylvinyt, mutta muuttuneet tuulet pakottivat minutkin kaivamaan resilienssi korttini esiin.

Mitä kaikkea tästä voisikaan syntyä?

Voitte takuulla kuulla aivonystyröideni hyrräävän.

Kevytyrittäjyys on itse asiassa kuin lainalupaus asunnon ostoon. Mitä järkeä on mennä asuntonäyttöön, jos ei ole ollenkaan varma, että onko sitä mahdollista edes ostaa? Sama juttu tässä. Mitä järkeä on miettiä yrittäjyyttä kymmenen vuotta, jos voi vaan lähteä kokeilemaan käytännössä?

Mitä järkeä on suunnitella palvelu alusta loppuun täydelliseksi, perustaa yritys ja sitten vasta kuulla asiakkaan mielipide?

Tämä on yrittäjyyttä takaperin ja tähän pitää tarttua.

Artikkelikuva: Pixabay.

Työ ja raha Oma elämä Työ Ajattelin tänään

CLASSIFIED AS TOP SECRET.

Miten kevytyrittäjyyteni sai todellisuudessa alkunsa?

Se oli vahinko. Rehellisyyden nimissä se oli puhdas vahinko. Oon haaveillut yrittäjyydestä viimeiset kymmenen vuotta, mutta silti koskaan ikinä en ole päässyt vihkoraapusteluistani konkreettisiin toimiin.

Vaan nytpä kävi toisin!

Tätä ette opi kirjoista. Miten voi vahingossa perustaa yrityksen?

(Kröhöm) Tarkoitukseni ei siis ollut perustamalla perustaa yritystä, vaan halusin vain ”kokeilla” erästä kevytyrittäjä – palvelua netissä. Eräänä hyvin myöhäisenä iltana klikkailin vaan menemään ja hupsista keikkaa sähköpostiini kilahti viesti seuraavilla saatesanoilla:

”Hei Saara!

Mahtavaa, että päätit liittyä Kevytyrittäjä – palveluun! Pääsemme nyt rekisteröimään sinulle Y-tunnuksen…”

Hengittämättä jatkoin viestin lukemista.

”Uusi Y-tunnus myönnetään muutaman arkipäivän kuluessa”

MAYDAY MAYDAY! Eihän minulla ole edes toimivaa liikeideaa! Vain kasa papereita. Omia rakkaita rustauksiani.

Chat, sähköposti, puhelin. Kenet palvelun henkilökunnasta saan kiinni perjantai-iltana kello 22.14? En ketään. Päätin kirjoittaa jokaista mahdollista kanavaa myöten.

”Hei, rekisteröidyin kevytyrittäjäksi viikonloppuna, mutta tulin toisiin aatoksiin…”

”Voisiko sen hakemuksen jotenkin vielä pysäyttää?”

”Laitoin teille myös sähköpostia asiasta…”

Perkule – pilkka osui omaan nilkkaan! Kannattiko olla liian utelias ja hyväksyä jotain, jota ei ollut selkeästi tarpeeksi huolella lukenut. Rehellisesti (edelleen) halusin vain nähdä miltä palvelu näyttää, kun sinne kirjautuu, ja että mitä kaikkea siellä voisi todellisuudessa tehdä.

No sattumushan jatkui sitten niin, että sain lopulta peruutettua asiakkuuteni tässä kyseisessä palvelussa, mutta siitä huolimatta Posti toimitti kirjeen, jossa myös onniteltiin uutta yrittäjää. Hienoa. Ihan tällaiseksi en kuvitellut sitä hetkeä, kun vihdoin perustaisin oman yrityksen. Y-tunnustahan palvelun käytön lopettaminen ei sitten enää peruuttanut, vaan se oli nyt painettuna ihan oikein paperille.

Vedin syvään henkeä ja kirjoitin jälleen viestin kevytyrittäjäpalvelulle.

Otsikko: ”Kiireellinen!!”

”Hei,

Voisitteko peruuttaa irtisanoutumiseni. Y-tunnus kerkesi tulla jo postissa, joten tein päätöksen, että kokeilen ainakin palveluanne. Voisitteko ystävällisesti vastata tähän mahdollisimman pian.

Ystävällisin terveisin,

Saara”

Uskon, että tämä myöhäisillan palvelukokeilu oli meant to be – moka, ja siksi täällä nyt julistan kokeilukulttuurin ilosanomaa. Mitä enemmän ja rohkeammin olen kokeillut asioita, sen enemmän hyviä asioita on tapahtunut. Se miten tulen käyttämään vahinko y-tunnustani, selviää teille tarkemmin myöhemmin, mutta aion kuitenkin ottaa kaiken ilon irti tästä ja ryhtyä todella testaamaan ideoitani. Oikeilla asiakkailla ja oikeana vahinko(kevyt)yrittäjänä.

Pysy mukana, vaikka et hattua omistaisikaan.

 

Artikkelin kuva: Pixabay.

Työ ja raha Oma elämä Työ Ajattelin tänään