Rintaliivimetsällä
Jos parisuhteet jotain ovat minulle opettaneet miesten maailmasta, on farkkuostoksille lähtö kerrassaan kamalaa. Se on kuin mörkö, joka kummittelee mielessä ennen nukahtamista, ja palaa ajatuksiin aamukahvin äärellä.
Tämä sama mörkö ilmestyy minun päähäni rintaliiviostoksia edeltävänä iltana.
On kummallista, miten pienten kangaspalojen ostaminen voi olla niin tuskallista ja vaikeaa. Seison niiden lukemattomien pitsi- ja värikasojen ympäröimänä, yritän muistaa oikean koon, mahdollisesti merkkiä, joka viimeksi tuntui hyvältä päällä ja samalla yritän väistellä innokkaiden myyjien vaanivia katseita. Ei ihme, että naisille on kehittynyt erityinen multitasking-toiminto.
Kun vihdoin saan oman kokoni selville, ryhdyn tositoimiin. Merimiehen lailla katsastan ensiksi horisontin: ensirintsikat, t-paitarintsikat, pitsirintsikat, urheilurintsikat, push-up rintsikat, juhlarintsikat. Oh dear. Hikikarpalot otsalla kuiskaan itselleni, että selviän mistä vain, jos kauppakassi kädessä selviydyn kaupasta kotiin.
Hetken vaelleltuani löydän viimein oman osastoni. Alkaa yksityiskohtaisempi tarkastelu: löytyykö omaa kokoa, onko ylimääräisiä krumeluureja, mistä rintaliivit kiinnitetään, pitsin määrä, oikea väri ja hinta. Tämä vaatii todellista fyysistä kuntoa, sillä kyykkiminen on osa ostosprojektia. Älkäämme siis tuomitko, jos naispuolinen ystävämme pitää shoppailua kuntoiluna – hän voi hyvinkin mennä rintaliiviostoksille.
Jonkin ajan kuluttua huomaan käteni olevan täynnä eri mallisia ja näköisiä vaihtoehtoja. On siis suunnattava sovituskopeille.
Jonossa huokaan helpotuksesta, että olen päässyt jo näin pitkälle. Pahin ja vaikein osio on kuitenkin vielä edessä.
Koppiin päästyäni viskon päällysvaatteeni kaukaisimpaan nurkkaan, jotta saan koko estradin mahdollisimman tyhjäksi ja avaraksi. Sitten rohkaistun ja suuntaan katseeni kohti peilikuvaani. Lampun valot synnyttävät alastomalle vartalolleni kummallisen näköisiä makkaroita, joita muistaakseni en ollut kotipeilistä huomannut. Alkaa yksityiskohtaisempi tarkastelu ja puristelu. Käännös oikeaan, käännös vasempaan. Peilailen joka suunnalta ja kierähdän 360 astetta ympäri. Avaan myös housunnappia, jotta jenkkakahvat saavat hiukan hengähtää. Alan hiljaisuudessa suunnitella uutta kuntoilu- ja dieettiprojektia. ”Ei, nyt täytyy keskittyä”, mietin itsekseni.
Ensireaktiosta selvittyäni ryhdyn itse työhön. Otan ensimmäisen liiviparin käteen, kiinnitän ne ja säädän olkaimet oikean pituisiksi. Sitten alkaa analyysi: istuvatko liivit hyvin, tukevatko ne oikeasta kohtaa, pysyvätkö olkaimet hyvin paikoillaan, miltä ne näyttävät edestä, entä takaa, synnyttävätkö ne ikäviä makkaroita yläselkään tai kainaloalueelle, ovatko nämä tarkoitettu miehen silmille vai arkikäyttöön, miltä ne näyttävät päällysvaatteiden alla.
Mieleeni hiipii hitaasti muistikuva siitä, miksi alunperin siirsin alusvaateostoksia näin pitkälle. Koska olen nyt kuitenkin päässyt näin pitkälle, päätän selviytyä kunnialla voittoon ja tsempata loppuun asti.
Hetken kuluttua väsynyt mutta tyytyväinen asiakas saapuu kassalle liivit kädessä ja -70% merkintä hintalapussa. Mikä voittajaolo siinä onkaan seistä maaliviivalla. Selvisin.
