Bloggaamisestani.
Yleensä ensin tulee ajatus aiheesta josta voisin kirjoittaa. Hahmottelen sitä päässäni ja usein täytyy ajatus kirjoittaa puhelinen muistioon. Pyörittelen tekstejä muistiossani ja välillä niitä saattaa olla jopa 5 odottamassa julkaisua. Sitten ajastelen niitä tipahtelemaan blogiini.
Blogin pitämiselle on pari syytä. Olen aina nauttinut kirjoittamisesta. Koulussa ainekirjoituksista, ja sen jälkeen jatkoin omien tarinoiden kirjoittamista joita kaverini sitten lukivat. Ensimmäistä blogiani aloin pitää joskus aikoinaan kai jo ylä-asteella. Toinen syy blogin pitämiseen on se, että tämän kirjoittaminen on sosiaalista. Ihmiset eri puolilta Suomea voivat keskustella asioista ja löytää milloin vertaistukea, milloin keskusteluseuraa.
Minä ja mun pää + nää- blogini yllätti suosiollaan. Kun facebook kertoi lukijoita olleen yhdellä postauksella parisen sataa, ja tänne lilyyn rekisteröityneitä ilmoittautui säännölliseksi lukijaksi 80. Olihan se hämmästyttävää. Ja lukijoita ei ollut vaan Suomessa, vaan ympäri maailmaa! Minä, kahden lapsen äiti, olin kirjoituksineni niin kiinnostava! Hassua.
Pidin puolen vuoden blogitauon, ja vähensin somea muutenkin. Aloin kuitenkin kaivata kirjoittamista ja päätin aloittaa uuden blogin. Ja vitsit miten mahtavalta tuntui saada viestejä, joissa minut toivotettiin tervetulleeksi takaisin!
On ollut kiva huomata, että juttuni yhä kiinnostavat ja olen saanut uusiakin seuraajia, jotka eivät entistä blogiani lukeneet. Pääsy luetuimmaksi ja uusiempien blogien listalle nostetuksi on ihan mahtavaa. Samoin Lilyn facebook sivulle nostetuksi on kiva päästä. Sellainen lämmittää mieltä.
En ole opiskellut kirjoittamista, mutta haluaisin joskus hankkia elantoni kirjoittamalla. Nyt sen ollessa harrastukseni, tottakai se tekee onnelliseksi kun huomaa kirjoitusten kelpaavan muillekkin! Ja on ollut kivaa kuulla kirjoitustyyliäni ja eri aiheista bloggaamistani kehuttavan. On minua kehotettu kirjan kirjoittamiseenkin!
Olen törmännyt lukijaan kadulla todistetusti kerran, kun minut pysäytettiin juttelemaan. Jossain kohtaa tällainen paniikkihäiriöinen meinasi ahdistua kun tajusin, että kuka vaan voi tunnistaa minut. Mutta sittemmin olen todennut, että hällä väliä, blogi kertoo kuitenkin aika pienen osan elämästäni!
Olen tykännyt hurjasti sähköposteista joita olen saanut ja käynyt kivoja keskusteluja lilyn kautta tutustumieni ihmisten kanssa. Olen löytänyt täältä muutaman aivan ihanan ihmisen! Yksi näistä teki meidän kuopuksen ristiäiskakun koristeen ja kuuluu somekavereihini. Toinen piristi ensin minua kommenteillaan täällä lilyssä ja on sittemmin siirtynyt myös kaveriksi muille somekanavilleni. Nämä ovat ihmisiä joiden kanssa tulee viestiteltyä kuulumisia. Lisäksi on niitä netin hyvänpäiväntuttuja joiden elämää seurataan blogien ja instagramin kautta puolin ja toisin!
