Miau.

Iltaisin lapsia nukuttaessa hän hyppää päin naamaa, tallustelee rinnan päälle ja jää persus naamaa kohti vatsani päälle.

Aamuisin hän odottaa, kunnes on varma jonkun hereillä olosta ja alkaa vasta sitten mouruta aamupalaansa.

Hänen korviinsa saa työntää pienet sormet ja hänet saa rutistaa rintaa vasten. Hänelle saa antaa nenäpusuja ja hän kestää vähän kovakouraisemmatkin taputukset.

Jos joku itkee, on hän pian paikalla. Ja jos joku vaikuttaa kipeältä, tulee hän tarkastamaan voinnin. 

Hän on meidän Pöltsi, Pöötsi, karvaperse, karvavauva, karvakorva… rakkaalla lapsella monta nimeä. Meidän kissarouvamme on myös syntynyt elokuussa ja täytti jo 8 vuotta.

Olin varannut Pöltsin ja hänen siskonsa (joka ikävä kyllä menehtyi ennen minulle tuloa) tuttavaltani, jolle oli ilmestynyt yllätyspentue. Ja kun aloimme mieheni kanssa tapailla, ilmoitin ”niin mulle on muuten kissa tulossa”. Hih hih. Yhdessä kävimmekin katsomassa pientä rääpälettä ja veihän tuo karvapallo molempien sydämen! Se on siis alusta asti ollut meidän yhteinen kissamme ja on se vaan niin rakas! 

Isännän sylissä saa yleensä olla rauhassa. Vaikkei oikein sylikissasta voikkaan puhua, niin kyllä tosiaan kissamme syliinkin tunkee. Mutta yleensä vain silloin kun hänelle sopii. Eli jos nostaa syliin, hän harvemmin siinä viihtyy. Mutta jos itse saa tulla syliin, niin siinä voi alustana mennä hyväkin tovi. :D

Tässä hyvä tilannekuva siitä miten reiden päälle voi kiipustaa toisen lukiessa kirjaa tai katsellessa telkkaria. 

Karvatassumme ei ole oikein lyhytkarvainen, muttei ihan pitkäkarvainenkaan. Emo oli pitkäkarvainen, metsäkissan näköinen. Isukista ei ole tietoa… Meidän Pöltsi on sekoitus pitkää ja lyhyttä karvaa. Pehmoinen ja hiukan pörröinen. Eläinlääkäri ei myöskään osannut sanoa onko tämä kissaneiti raidallinen (kuten päältäpäin voisi sanoa) vai tabby (minkä kuviointi näkyy vatsan puolella).

Sängyn valtaaja tämä meidän kissamme on. Iltaisin hän valitsee lasten sängyn tai meidän sängyn jalkopään. Välillä hän hakeutuu jopa kylkeen kiinni. Joskus yöpaikaksi kelpaa sohva. Päivisin lepopaikaksi käy myös vierassängyt ja raapimispuu. Talvella takkahuoneessa sohva tai takan edusta ovat lempipaikkoja. 

 

Täällä maalla kissa pääsee myös ulos. Omassa pihapiirissä se pääasiassa pysyy. Täällä on niin monta kissaa naapurissa, että reviirit ovat selvät. Pöltsi tulee iltaisin sisään, kun ovelta huutaa tai sytyttää takavalot. Todistetusti kissamme saa myös saalista. Pienet hiirulaiset ja myyrät katoavat parempiin suihin. Sisiliskot on enemmän leikkimistä varten, vaikka nekin taitaa joskus ruuaksi päätyä.