Rauhoittavia maisemia.

Olen onnekas, kun minulla on lähellä useampikin paikka upeine maisemineen. 

Yksi sellainen paikka on mökki. Siellä ei ole kiirettä. Useimmiten mukana on oma, hyvä porukka. Ja siellä on ranta. Vettä tuijotellessa mieli lepää. 

IMG_20170731_111745_325.jpg

IMG_20170713_215609_807.jpg

FB_IMG_1501488951502.jpg

 

Vielä lähempääkin löytyy rentouttavaa katsottavaa. Meinaat ihan meidän kotipihasta. Kuvia takapihaltamme, joka näkyy keittiöstä ja meidän makuuhuoneestamme:

FB_IMG_1501511077959.jpg

FB_IMG_1501511081239.jpg

FB_IMG_1501511083977.jpg

 

Meillä on ihan naapurissa myös mustikkametsä. Ihana metsä josta pääsee myös kiipeämään ylös kallioille. Metsässä on jotakin rentouttavaa. Hiljaisuus. Tuoksut. Äänet. 

Kuvia kyseisestä metsästä:

FB_IMG_1501509771225.jpg

IMG_20170731_104559_424.jpg

IMG_20170731_104652_215.jpg

IMG_20170731_113319_994.jpg

 

Pienen ajomatkan päästä löytyy pieni ulkoilureitti. Eikä kauhean pitkää matkaa ole myöskään Kullaanvuorelle. Molemmissa on käyty myös lasten kanssa. Ja kahdenkeskisenä ajanvietteenä miehenkin kanssa reitti on oikein kiva kulkea. 

Kuva Kullaanvuoren näkötornista: 

IMG_20170731_112508_852.jpg

 Ja on täällä peltojen keskellä asumisessa muutenkin se oma rentouttava tunnelmansa: 

FB_IMG_1501498851208.jpg

FB_IMG_1501498964045.jpg

 

Talvella täällä näyttää tältä:

FB_IMG_1501523162982.jpg

IMG_20170731_140636_513.jpg

 

 

Suhteet Oma elämä Hyvä olo

Vertaistuki – Ihmisenä ihmiselle

Sain taannoin sähköpostia blogiini eksyneeltä lukijalta, joka kiitteli siitä, että kirjoitan ahdistuneisuushäiriöstä avoimesti. Minä annan kasvot mielialahäiriölle. Otan puheeksi asian joka on ollut pitkään tabu. Tuon julki asian jota usein hävetään. Vaikkakin turhaan!

Minä olen ihminen. Minä olen äiti. Olen vaimo. Olen tytär. Olen ystävä. Olen opiskellut itselleni ammatin hyvin arvosanoin. Olen ollut loistava ja kiitelty työntekijä useammassakin työpaikassa.

Minulla on mielialahäriö, mutta minä en ole hullu.

 

IMG_20170720_175508_844.jpg

 

Sairauteen kuin sairauteen on vaikea suhtautua jos ei ole ollut sen kanssa tekemisissä. Monista asioista meillä on ennakkokäsitys. Monissa asioissa emme tiedä kuinka suhtautua.

Tapaat syöpää sairastavan, ja menet lukkoon?

Tapaat mielialahäiriöstä kärsivän, ja mietit kuinka pahasti kyseisellä viiraa?

Minäpä annan vinkin:

Hän on ihminen. Suhtaudu ihmisenä ihmiseen. Ole ihminen ihmiselle.

Minä tunnen mielenterveyshäiriöisiä. Minä tunnen syövästä selvinneitä. Tunnen myös syövän kanssa elävän. Ja parasta mitä voit toiselle olla: ole yhdenvertainen. Älä voivottele. Älä laita lokeroon. Ole ystävä. Naura, anna läheisyyttä, kuuntele ja tarvittaessa puhu myös vakavista asioista. Anna lämmin halaus.

Kun kuljet lähikaupassa tai kaupungilla, lyön vaikka vetoa, ettet osaa erotella ihmismassasta masentunutta, paniikkihäiriöistä, tai pitkäaikaissairasta. Koska he ovat tavallisia ihmisiä. On paljon asioita, sairauksia, jotka eivät näy ulospäin. 

Siltikin, se ettei jokin näy ulospäin, ei tee sairaudesta tai häiriöstä vähemmän vaikeaa. 

Yksi syy blogin pitämiseeni on vertaistuki. Sen antaminen ja sen saaminen. Sillä on suuri vaikutus, kun tietää ettei ole yksin asiansa kanssa. Koska kuka sen paremmin pystyisi toisen tunteita ymmärtämään, kuin ihminen jolla on omakohtaista kokemusta. Lisäksi haluan murtaa sen käsityksen, joka monilla ehkä mielialahäiriöstä on. Koska vain puhumalla ja avoimuudella murretaan ennakkoluulot. Vain puhumalla asioista saadaan piilotellut asiat valoon ja ymmäretään niiden olevan yleisiä ja asioita jotka eivät tee ihmisestä huonompaa. 

 

Minä olen Torey, minulla on ahdistuneisuushäiriö, ja olen helvetin hyvä tyyppi!

Suhteet Oma elämä Terveys