Opi tuntemaan mies, ovelasti
Itseoikeutetusti aloitan Cosmolla, koska sen selailu aiheutti tarpeen blogata ja tuoda näitä ajatuksia julki. Alusta selaillen ensimmäinen miehiä käsittelevä, eli siis minua kiinnostava, juttu on otsikolla ”Tästä miehestä kannattaa taistella”, eli nyt päästiin juurikin asian ytimeen! Ingressi toteaa että juttu tulee ehdottomasti lukea ennen yhteisen tulevaisuuden suunnittelua. Huomaan ajattelevani, että mitenköhän tällaista ympyrän muotoista juttua tulee lukea, miestenleh… ööh… lehdissä, joiden kohderyhmänä ovat pääasiassa miehet, ei tällaisia epäloogisuuksia ole. Juttu alkaa isosta alkukirjaimesta otsikon alla ja etenee normaalisti, eikä siinä ole keskipisteenä (kirjaimellisesti) paidatonta heeboa halaamassa pehmokoiraa samalla perverssisti hymyillen. Nooh, ehkä tämä on jotain mitä miehet eivät voi ymmärtää. Keskitytään kuitenkin tekstiin kuvan sijaan.
Jutun lukeminen paljastaa hirveän tosiasian! Tässä annetaan ohjeita miten uudesta tuleva ex-mieskandidaatista saa ongittua tietoja ilman että täytyy paljastaa itse olevansa kiinnostunut! Tämähän on vain naisten salaliitto paljastaa suhteen alussa miehen huonot puolet joita tämä yrittää kovalla työllä peitellä! Minäkin muistaakseni taisin sanoa että tupakoin aina joskus… Yksi esimerkki on käydä miehen kanssa ulkona ja katsoa miten mies kohtelee esimerkiksi kassaneitiä ja tarjoilijaa. Räyhääjä kuulema saattaa antaa naiselle samanlaisen haukkuryöpyn jos nainen unohtaa silittää herran lempipaidan. Siis, lempipaidan? Onko Suomi vuonna 2012 sellaisessa tilanteessa, että Cosmon kohderyhmä silittää vielä miestensä paidat? Itse olen silittänyt omat paitani lukioikäisestä, vaikka olen naisen kanssa asunutkin useamman vuoden.
Esimerkkejä on yhteensä kuusi, ja kolme niistä herättää, yllämainitun lisäksi, mielenkiintoni. Alkuvaiheessa suhdetta toki on mukava tietää toisesta enemmän, mutta että lauantaipäivän vietto Ikeassa, tarkoituksella miehelle aiheutettu stressitilanne tai yhteinen lapsenhoitotilanne olisivat jotenkin ideaaleja tapoja tutustua uuteen kumppaniin? Miten edes joku ehdottaa tällaista? ”Moi, tehtäiskö lauantaina jotain? Voitais mennä Ikeaan tai sit vaikka vahtiin mun kaverin 2-vuotiasta lasta”? Minulle saattaisi iskeä pyykki- tai mikätahansatekosyypäivä tällaisen ehdotuksen jälkeen.
Miehen raahaaminen Ikeaan lyhyehkön tuttavuuden jälkeen on ahdistavaa. Mies kuitenkin esittää kysymyksen ”miksi?” Mikäli viet miehen viettämään koko lauantain Ikeaan, vaikket tosiasiassa tarvitsekaan mitään, annat miehelle hieman pelottavan kuvan. Jos nimittäin kehut keittiöitä tai erilaisia sohvaryhmiä ilman, että olet muuttamassa tai uusimassa kotisi sisustusta, mies laskee helposti 1 (= miksi juuri hänet pakotettiin Ikeaan) + 1 (= miksi kaikesta kysytään mielipidettä vaikkei nykyasuntoihin mitään tarvitakaan) = 2, jolloin mies saattaa karata hyvinkin nopeasti. Vähän sama kuin menisit ensimmäistä kertaa miehen luo kylään matkalaukkujen kanssa, ellet ole sovitusti jäämässä pidemmäksi aikaa.
Lukiessani tätä opasta en voi välttyä ajatukselta, että jos ovela Cosmonainen selvittäisi luonnettani näillä opeilla, joutuisin luopumaan kaikesta pyhästä ja siitä mitä rakastan; juoksemisen välttelystä. Kuka muka haluaa treffeille hoitamaan jonkun toisen lasta?! Juttu on toki ovela, mutta siinä viedään mies niin nopeasti pois mukavuusalueeltaan naisen elämään, että todennäköisesti lopputulemana on vain yksi johtopäätös: Karkuun pitäisi nimittäin päästä, ja nopeasti!