do it with passion or not at all

2.jpg

Olen pyrkinyt pitämään blogissani ns. ”säännöllisen postaustahdin”. Jos joka toinen/kolmas päivä tulee postaus – olen tyytyväinen. Välillä asiaa on niin paljon, että voisin kirjoittaa ajatuksiani tänne vaikka päivittäin. Joskus on taas niin paljon muuta tekemistä, ettei mieleen tule yhtäkään järkevää syytä päivittää blogia. Miksi silloin sitten pitäisi väkisin vääntää tekstiä? Sen hyvän postaustahdin takia? Tai sen pelon takia, että lukijat kyllästyvät odottamaan seuraavaa postausta ja lopettavat blogini seuraamisen? Mutta enhän minä perustanut tätä blogia kerätäkseni lukijoita ja tullakseni suosituksi bloggaajaksi, enhän?

Jostain syystä minulla on taipumus yrittää miellyttää muita, vaikka luulin ymmärtäneeni että se on erittäin tyhmää eikä johda mihinkään. Jos väkisin yrittää olla hyvä ainoastaan muiden silmissä, voiko sitä olla aidosti onnellinen? Eihän tämä blogi ole elämäni tärkein asia. Rakas harrastukseni pikemminkin, päiväkirjani, terapeuttini…

Kirjoitan tätä itseäni varten ja tietysti myös auttaakseeni muita, jos se vaan onnistuu. Tavoitteeni ei edelleenkään ole huikea kävijämäärä tai yli tuhat tykkäystä Facebookissa. Tavoitteeni on purkaa ajatuksiani sekä mahdollisesti ilahduttaa tai inspiroida lukijoita. Miksi sitten pitää stressata ja miettiä sitä, olenkohan nyt postaillut liian harvoin?

1.jpg

4.jpg

Parisuhde, ystävät, opiskelu ja työ menevät tärkeysjärjestyksessä blogin edelle, ja hyvä niin. Kirjoitan tänne, silloin kun tekee mieli. Silloin kun on aikaa ja inspiraatiota. Silloin kun oikeasti haluan tulla kirjoittelemaan ja kertomaan kuulumisia. Jos tekisin tätä pakon edestä, vaan ”koska pitää”, en kokisi olevani aito ja rehellinen. Toivon, että myös lukijoilleni välittyy haluni kirjoittaa sekä intohimoni ja rakkauteni tätä harrastustani kohtaan. Eihän tässä muuten olisi mitään järkeä, vai mitä?

En halua olla ihmiskone, joka naputtelee päivittäin turhanpäiväisiä tekstejä, vaan koska niin kuuluu tehdä ja koska niin saa lukijoiden mielenkiinnon pidettyä yllä. Jos lukijani ovat kiinnostuneet elämästäni ja asioista, joista kirjoitan – uskon että he pysyvät lukijoinani pienistä blogitauoista riippumatta. Ja jos ei – kaikella on tarkoitus.

Tällä en siis todellakaan tarkoita että alan päivittelemään blogiani harvemmin. En ainakaan tarkoituksella. Mutta jos niin käy – en halua ottaa mitään stressiä. Haluan pitää tätä rakasta harrastustani miellyttävänä (eikä stressiä aiheuttavana) osana elämääni.

3.jpg

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *