oh boy

First things first. Toukokuussa meistä tulee pienen pojan vanhemmat. (onnenkyyneleet)

Tietystikään sukupuolella ei ole väliä. Meidän vauva on ollut alusta asti todella rakastettu ja toivottu, oli sukupuoli sitten kumpi tahansa. Kuitenkin, kun raskaus ei ole mikään itsestäänselvyys ja esikoisen odottaminen (etenkin pitkän yrittämisen ja lapsettomuushoitojen jälkeen) on elämän hienoimpia asioita, haluan ottaa kaiken ilon irti ja juhlia jokaista vauvaan liittyvää juttua! Onnekseni mun rakas isosisko on ihan yhtä innoissaan kuin me ja halusikin järjestää meille pienen pienet perhejuhlat. Tapahtuma oli ihanan intiimi, täynnä iloista puheensorinaa, arvauksia, naurua ja onnenkyyneleitä.

Sisko oli tilannut netistä tällaisen jättimäisen pallon, jota puhkaisemalla sitten paljastimme vauvamme sukupuolen myös meidän vanhemmille. Vaikka tiesimmekin jo etukäteen rakenneultran perusteella pojasta, oli silti jotenkin tosi jännittävää puhkaista pallo ja nähdä vaaleansinisiä konfetteja leijailevan yllämme. D pelasti varman päälle ja pallon lisäksi oli myös konfettitykki sekä kakun sisällä vaaleansinisiä koristeita. Ettei keneltäkään menisi ohi että vauva on poika, haha! Ihanat herkut, kauniit koristeet ja lämmin tunnelma – juhlat meni täydellisesti nappiin.

Minä kun en tykkää yhtään salaisuuksista, olo on nyt ihanan helpottunut. Nyt voin puhua avoimesti pojastamme ja kaikki on jotenkin paljon konkreettisempaa. Musta tulee pienen pojan äiti. Apua, miten ihanaa.

Oon aivan älyttömän kiitollinen mun ihanasta, äänekkäästä ukrainalais-suomalaisesta perheestä. Tiedän, että meidän lapsi tulee olemaan tosi rakastettu isovanhempien, serkkujen ja tätien lellikki.

Iso kiitos vielä mun ihanalle siskolle kaikesta vaivannäöstä. Susta tulee aivan mahtava täti. <3