…olisiko tällä kaikella väliä?
Käytiin äsken Fian kanssa pitkällä kävelyllä. Ulkona oli ihanan hiljaista, ei kuulunut muuta kun mun omat askeleet ja Fian tassujen sipsuttelu. Kaukaa kantautui autojen äänet. Siinä hetkessä tajusin että nyt on muuten hyvä olla.
Mietin myös sitä, kuinka vaikeaa on välillä pysähtyä ja olla onnellinen siitä, mitä on. Aina haluaa lisää. Kai se on ihan inhimillistä – kun saavuttaa jotain hienoa, siihen tottuu ja janoaa jotain vielä hienompaa. Mutta jos mikään ei riitä ja on aina vaan tyytymätön omaan tilanteeseen, saavuttaako koskaan onnellisuuden? En usko.
Yksi ilta istuskelin siskoni keittiössä hörppien kahvia. Mun sisko ja hänen miehensä ovat mun kanssa aikalailla samalla aaltopituudella, heidän kanssaan voidaan keskustella päivät pitkät kaikista maailman aiheista. Kun olimme jutelleet julkisuudesta ja materialismista, siskoni mies esitti pysäyttävän kysymyksen:
”Jos sulla olisi kaikki ne materialistiset asiat, joista oot haaveillut, mutta maailmassa ei olisi ketään, joka saisi tietää sinun omistavan ne… Et voisi laittaa niistä kuvia instagramiin tai kertoa niistä kavereillesi. Olisiko niillä asioilla silloin niin paljon väliä?”
Mietin pitkään ja totesin – ei, ei varmaan olisi.
Pukeutuisin todennäköisesti vaatteisiin, jotka vaan tuntuisivat mukavilta ja lämpimiltä. Jos mulla olisi auto, se olisi todennäköisesti tosi pieni (koska sillä mä osaisin edes jotenkuten taskuparkkeerata… :D) Sen ulkonäöllä ei olisi yhtikäs mitään väliä. En varmaan omistaisi meikkivoidetta tai ripsaria, eikä mulla todellakaan olisi korkeita korkoja, nehän tuntuvat todella epämukavilta. Tekisin asioita vaan ja ainoastaan sen takia, että ne saisivat minut hyvälle tuulelle. Laittautuisin ehkä kerran kuussa, koska välillä on vaan ihanaa tuntea itsensä hienoksi leidiksi.
Mutta elämähän on nykyään tällaista – meitä on paljon ja jokainen haluaa jollain tavalla erottua joukosta. Haluamme olla erilaisia, mutta kuitenkin mahtua tiettyyn muottiin ja aina välillä olla huomion keskipisteinä. Haluamme, että meistä pidetään. Ja se on ihan okei. Kunhan joskus muistaisi tehdä asioita ihan vaan itsensä vuoksi, eikä ainoastaan muiden. Kunhan muistaisi tehdä sitä, mistä aidosti nauttii ja mikä tuntuu, eikä vain näytä, hyvältä.
YOUTUBE / INSTAGRAM / FACEBOOK
SNAPCHAT: anifrei