treeneistä personal trainerin kanssa

IMG_9582.jpg

Nyt, kun olen kuukauden säännöllisesti treenannut PT:n kanssa, olen muodostanut selkeän mielipiteen siitä, miten tällainen treeni eroaa yksin treenaamisesta, ja päätin tulla kertomaan omista kokemuksista ja fiiliksistä myös teille!

Olen aina treenannut yksin, eikä mulla ole ennen ollut ammattilaisen tekemää saliohjelmaa. Olen useimmiten mennyt oman fiiliksen mukaan, lukenut ohjeita netistä tai saanut vinkkejä tutuilta. Toisin sanoen, olen treenannut ”vähän sinne päin” -meiningillä. Kyllä olen huomannut silloinkin kuntoni paranevan, ei vaan niin nopeasti kun nyt. Olen myös tajunnut, kuinka väärin olen koko tän ajan tehnyt joitain tiettyjä liikkeitä. Helposti se menee niin, että jos kukaan ei ole vieressä valvomassa treenailuasi ja katsomassa meneekö selkä notkolle ja onko liikerata oikea, sitä tekee liikkeet väärin. Ja juuri niin kävi mullekin. Oikealla tekniikalla saa nopeammin tuloksia eikä paikat mene rikki. 

Salille ei myöskään tule lähdettyä niin usein ja samalla innolla, jos sinne on mentävä yksin. Helposti sortuu ajattelemaan, että kyllä sinne salille kerkee huomennakin. Ja usein käy niin, että huomenna onkin parempaa tekemistä ja treeni jää kokonaan tekemättä. Täysin eri asia on silloin, kun pelissä on myös toinen. Henkilö, joka on nähnyt vaivaa, laatinut saliohjelmaa, ajatellut minun parastani. Minunhan hyvinvointistani tässä on kyse! Silloin ei vaan viitti skipata treenejä ”vaan koska ei huvita”.

PT:n kanssa treenailu on muutenkin paljon hauskempaa puuhaa (tai no, riippuu varmasti myös pt:stä..). Kuten olen ennenkin sanonut, mulla kävi tosi hyvä tsäkä kun tapasin Annetten.

Muistan, kun pari viikkoa sitten sain kuulla ikävän uutisen. Iltapäivälle oli sovittu treeni Annetten kanssa. Aluksi soitin Annettelle itkien ja peruin treenit. Alkushokin jälkeen tajusin, että en oikeastaan halua skipata treenejä. Niistä kun tulee tosi hyvä fiilis ja varsinkin Annetten kanssa on niin rentoa ja mukavaa treenata. Hän ymmärtää, tukee, kannustaa. Treenit ei ole sellaista suorittamista, vaikka tietysti pysytään asiassa ja tehdään treeni kunnolla. Mutta ei ole mitään paineita tai stressiä. Hyvän musiikin tahtiin ja ylävitosten saattamana fiilis nousee kattoon ja hikisestä treenistä jää polttava tunne lihaksiin ja hymy huulille. 

Suosittelen siis lämpimästi kokeilemaan treenejä personal trainerin kanssa. Varsinkin jos et ole koskaan ollut kovin innostunut salitreeneistä tai liikunnasta ylipäätään. Tässä vielä mainio vinkki: jos olet havainnut haasteita elämäntapojen tai liikunnan aloittamisessa, voit tilata neljän viikon oppaan, jolla saat ohjeita turvalliseen alkuun! Laadukkaampi arki -opas on ilmainen, eli ei muuta kun tilaamaan! 🙂

fitness.jpg

kuvat: Anastasia Heikkilä

SNAPCHAT / INSTAGRAM / YOUTUBE: anifrei

hyvinvointi terveys liikunta

lipsumassa raiteilta

4.jpg

2.jpg

Tiedättekö, kun moni puhuu siitä kultaisesta keskitiestä ja balanssista elämässä? Siitä kun kaikkea on tarpeeks, muttei liikaa. Siitä, että osaisi tehdä töitä kun hullu, mutta osaisi myös rentoutua ja vaipua sellaiseen ihanaan zen-tilaan, jossa ei ole stressistä tietoakaan. Siitä, että voisi juhlia aamuyöhön saakka ja poksautella samppanjapulloja, mutta toisena päivänä meditoida ja lukea kirjoja.

Olen huomannut, että siinä tietyssä ”tasapainossa” pysyminen on helvetin vaikeaa. En tiedä, olenko vaan liian ylienerginen ja levoton joka paikan höylä, joka vain epätoivoisesti yrittää välillä rauhoittua ja löytää sen ns. sisäisen rauhan, vai onko tämä tunne tuttu muillekin… Tällä hetkellä vaan tuntuu siltä, että olen taas lähestymässä sitä toista ääripäätä. Sellaista, jossa ei enää osaakaan elää hetkessä ja arvostaa arkisia juttuja. Sellaista, jossa janoaa vaan lisää – lisää rahaa, aikaa, julkisuutta, ihailua, huomiota. Sellaista, jossa haluaa saavuttaa parissa päivässä kaiken. Silloin unohtaa pysähtyä ja miettiä sitä, mikä oikeasti tässä elämässä merkitsee. Mikä on tärkeintä? Mitä saa sinut aidosti hyvälle tuulelle? Mitä jos menettäisit nyt kaikki ne materialistiset asiat, joista nautit? Mitä jäisi jäljelle, tyhjyyden lisäksi?

Onneksi elämä osaa pysäyttää, silloin kun alkaa mennä liian kovaa vauhtia eteenpäin. Se tuo eteesi sellaisia asioita, jotka saavat sinut ajattelemaan väkisinkin niitä tärkeitä juttuja. Olen oppinut arvostamaan näitä ns. ”wake up calleja” todella paljon. Silloin, kun yhtäkkiä elämäsi kääntyy päälaelleen ja joudut miettimään mistä tämä kaikki tällä kertaa johtuu… Uskon niin vahvasti karmaan, että huonon asian sattuessa kohdalleni, yritän ymmärtää missä tein virheen… ja arvatkaa mitä? Se virhe löytyy samantien. Se löytyy heti kun ottaa vähän etäisyyttä tilanteeseen ja yrittää katsoa kaikkea uudesta näkökulmasta.

Välillä on hyvä antaa itselleen mielikuvituksellinen läpsy poskelle ja kysyä itseltään ”mitä hittoa sä taas ajattelet?”.

Siksi kysynkin tällä hetkellä itseltäni: ”Ani, mikä on sulle nyt oikeasti tärkeintä? Se, miltä näytät ja kuulostat muiden mielestä vai se, että olet aidosti onnellinen? Se, kuinka monta lukijaa sulla on kuukausittain blogissas vai se, kuinka monta tuntia viikossa vietät pienen kummityttösi kanssa? Se, suuttuuko kaveri jos et lähde baariin vai se, pidätkö huolta omasta terveydestäs ja nukut/syöt hyvin?”

Suosittelen sinuakin pysähtymään ja miettimään, onko tie mitä kuljet viemässä sinua oikeaan suuntaan? Vai voiko kenties olla niin, että olet eksynyt ja sun pitäisi löytää takas oikealle reitille? 

Tasapainossa pysyminen on vaikeaa, mutta ehdottomasti sen arvoista. Ole rehellinen itsellesi ja kuuntele sydäntäsi. Kyllä se kertoo sulle, onko suunta oikea vai väärä.

Ihanaa alkavaa viikkoa!

 

Nimetön-1.jpg

kuvat: Darina

YOUTUBE / SNAPCHAT / INSTAGRAM: anifrei

hyvinvointi mieli syvallista