Välillä on huonoja päiviä. Välillä tuntuu siltä, että mikään ei mene suunnitelmien mukaan. Mulla on tänään just sellanen päivä.

Väsyttää, itkettää, masentaa. Meinasin töissä saada itkupotkuraivarit kun tajusin, että olin neuvonut asiakasta väärin. Hitto soikoon! Nyt se raukka menee kotiin ja tajuaa että myyjä olikin väärässä ja ostama tuote täytyy palauttaa. Uusintareissu myymälään ja henkilökunnan kiroaminen alimpaan helvettiin.

Matkalla kotiin kävelin pysäkille ja hämmentyneenä huomasin, että se oli kadonnut. Hetken siinä räpyttelin silmiä kunnes tajusin, että se oli siirtynyt takaisin omalle paikalleen koska remontti oli loppunut viime viikolla. Eeeei se mittään, kyllä tässä sateessa voi kävellä ylimääräiset 100 metriä ihan vaan huvin vuoksi.

Tämän ”lenkkeilyn” seurauksena missasin kotiin päin menevät bussit. Kökötin pysäkillä vähän aikaa miettien kuinka hölmö voi ihminen olla.

Nyt olen kotona, Fia kainalossa ja viltti ympärillä. Just nyt kaikki on ihan hyvin. Täytyy vaan nöyrästi todeta, ettei aina menen niin kuin elokuvissa. Välillä työpäivät tuntuvat pitkiltä ja raskailta, vastaantulijat tylyiltä eikä omassa ajattelukyvyssäkään mitään kehumista ole. Pimeys, lumen puute ja kylmyys masentavat. Masentaa myös ajatus siitä, etten elä tällä hetkellä sitä mun unelmaani. 

Mutta hei, matkalla ollaan! Mikään älyttömän hieno juttu ei tapahdu sormia napauttamalla. Unelmien eteen täytyy tehdä paljon duunia ja kohdata vastoinkäymisiä lannistumatta. Tsemppiä kaikille tähän pimeään joulukuuhun! Kohta on joulu, jippii 🙂

Vaikuttaako pimeys teidänkin mielialaan?