pitäisikö mahtua muottiin?

a.jpg

Heippa ihanat! Täällä kirjoittelee erittäin väsynyt neiti, jonka jalat huutaa hoosiannaa salitreenien, korkokengillä kävelyn ja kahden tunnin lenkin jälkeen. Tällä hetkellä istun parvekkeella, kone sylissä, juon mehua jäillä ja nautin ihanasta kelistä. Kesä on vihdoinkin päättänyt palata! Ainakin joksikin aikaa…

Olen jo muutamaan otteeseen miettinyt blogiani ja sen sisältöä. Mahtuuko blogini tiettyyn muottiin? Mistä ja kenelle oikein haluan kirjoittaa? Olen lukenut vinkkejä,  kuten ”miten teet blogistasi entistä paremman” ja saanut semmoisen kuvan, että tiukasti rajatut blogit ovat suosituimpia. Esimerkiksi ruokablogit, muotiblogit yms… Mutta mites nuo kaikki lifestyleblogit, jotka ovat tällä hetkellä kovassa suosiossa? Jos asia on tosiaan niin, että kun rajaan blogin teemaa saan enemmän lukijoita, niin hällä väliä! En kirjoita tätä menestyäkseni tai kasvattaakseni blogini lukijamäärää. Haluan, että tarinastani on muille hyötyä. 

Kun kuulin muutama vuosi sitten silloisen diagnoosini, luulin olleeni ongelmani kanssa yksin. Tunsin itseni pieneksi, yksinäiseksi ihmiseksi, jota kukaan ei ymmärrä. Ei ymmärrä sitä tuskaa ja pelkoa. Onnekseni löysin internetin ihmeellisestä maailmasta muiden sairastuneiden tarinoita ja kertomuksia. Silloin tajusin, että maailmassa on tuhansia ihmisiä, jotka ovat kamppaileet samanlaisten (ja joskus valitettavasti jopa pahempien) asioiden kanssa. Sitten jokin muuttui ja aloin uskoa selviäväni. Jos muutkin pystyvät, niin miksen myös minä? Vertaistuki on hieno asia. Oli sitten kyse sairaudesta, ikävistä muistoista tai mistä lie, niistä kannattaa puhua. Sitä vaan helposti kuvittelee, että muiden ongelmat ovat paljon pienempiä omiin verrattuna. Kokemusten jakaminen muiden kanssa on hyvin avartava kokemus. Olen erittäin ylpeä siitä, että uskalsin puhua. Avasin suuni ja kerroin suoraan, että nyt ei muuten mene hyvin. Enkä ole katunut sitä vielä kertaakaan.

Sairaus on osa menneisyyttäni, mutta ei nykyhetkeä. En halua että blogini olisi ns. ”syöpäblogi”, koska elämäni ei onneksi pyöri sen ympärillä. En myöskään halua esittää, että minua kiinnostaa eniten esimerkiksi muoti, koska se ei pidä paikkaansa. Haluan, että blogini on juuri itseni näköinen. Olen kiinnostunut muodista, musiikista, taiteesta mutta myös valokuvauksesta, hyvinvoinnista, liikunnasta ja kokkailusta. Joskus tykkään postailla ”pinnallisia” juttuja ja kertoa päivän asuistani ja lemppari kosmetiikkatuotteistani. Joskus (tai vähän useamminkin) jaan syvällisempiä ajatuksia ja pohdin elämän tarkoitusta. Enkä halua muuttaa mitään. Otan tietysti mielelläni vastaan ehdotuksia blogin suhteen, mutta en muuta sitä miellyttääkseni muita tai mahtuakseni paremmin johonkin muottiin. Let’s keep it real.

b.jpg

aa.jpg

P.S. Nyt blogini löytyy myös Bloglovinilta, josta sitä pääsee helposti seuraamaan! 

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Ihanaa loppuviikkoa!- A

Muoti Mieli Ajattelin tänään Päivän tyyli

päivän asua & treenijuttuja

1.jpg

Kävin eilen Emman kanssa synttärikahvilla. Kylmästä tuulesta huolimatta oli nätti ilma ja ehdimme napata pari kuvaa. Olen huomannut, etten viime aikoina ole pärjännyt ulkona ilman paksua neuletta tai edes pitkähihaista paitaa. Surullista, eikö? Vastahan kesän (melkein) lämpimin kuukausi alkoi! Ei auta kun toivoa loppukesän helteiden saapuvan pian! Meillä kun olisi tiedossa vielä ainakin yksi reissu Lintsille, hihi. Välillä minua lapsettaa sen verran pahasti, että maltan tuskin odottaa poikaystävän vievän minut Linnanmäelle, hattaraa syömään. Sitten mietitään että täytinkö viikonloppuna tosiaan 22 vuotta…

Mainitsin viime postauksessa meneväni salille ensimmäistä kertaa siirron jälkeen. Ja arvatkaapas mitä? Se oli ihan mahtavaa! Voi sitä ihanaa fiilistä, kun jalat tärisee kyykätessä ja hiki valuu. Parasta siinä on se, että silloin tuntee olevansa vahva. Tuntee olevansa energiaa ja elämää täynnä. Viimeiset neljä kuukautta olen tuntenut itseni todella heikoksi kun en ole saanut urheilla. Eilen salivaatteiden päälle pukeminen pitkästä aikaa toimi sellaisena energiabuusterina, että jaksoin vetää melkein normaalin salitreenin, pienemmillä painoilla tietenkin. Kyllä huomaa, että lihasmassaa on kadonnut ja kuntokin on paljon huonompi kun ennen siirtoa, mutta tästä kaikki vasta alkaa! Onko kukaan muu muuten huomannut, että silloin kun käy salilla, ei edes tee mieli pilata sitä hyvää oloa roskaruoalla? Ainakin omalla kohdallani tapahtuu usein näin. Tietenkin kerran viikossa on kiva pitää herkuttelupäivää, mutta herkut ei normaalisti kuulu ruokavaliooni.  

Salikiellon lisäksi, yksi todella ärsyttävä juttu on ollut ruokavalioni. Kuten olen jo maininnut, siirron jälkeen vastustuskykyni on normaalia huonompi, siksi ruokavalionkin täytyy vastata sitä. En esimerkiksi saa syödä kuumentamattomia marjoja ja vihanneksia, raakaa tai savustettua kalaa, salaatteja, pastoröimattomia tuotteita jne. Eli kaikkea sitä, missä saattaa olla minulle vaarallisia pöpöjä. Kaikki pitää siis kuoria tai kuumentaa. Ja minulle, raa’an ruoan ja marjojen ystävälle, tämä on ollut erittäin vaikeaa. Onneksi sain kuukausi sitten luvan syödä salaattia (vain itse pestyä) ja sekin oli suuri juhla! Smoothiet ja salaatit ovat siis jääneet pois, toisin sanoen en ole voinut syödä sitä, mihin olen tottunut. Ensi viikolla menen jälleen kerran lääkärin vastaanotolle ja katsotaan muutetaanko ruokavaliotani vielä hieman parempaan suuntaan. Nyt sormet ja varpaat ristiin!

2.jpg

Laukku & neule: Pimkie, Pariisista

Farkut: Cubus

Toppi: Vero moda

Ballerinat: H&M

Kello: Daniel Wellington

3.jpg

5.jpg

4.jpg

Muoti Ruoka ja juoma Liikunta Päivän tyyli