paljastuksia

Olen saanut paljon ihanaa palautetta siitä, kuinka rohkea, kaunis, positiivinen ja aurinkoinen olen. Minua on kehuttu hyväksi kirjoittajaksi ja vahvaksi selviytyjäksi. Välillä kun luen kommentteja, ajattelen, voiko joku tosiaan olla sitä mieltä? En tiedä, onko itsetunnossani vikaa, mutta välillä on vaikea uskoa, että olen esimerkiksi hyvä kirjoittaja… Minäkö? Tyttö, joka muutti 11 vuotta sitten Suomeen eikä osannut sanoa muuta kun ”moi”?
Uskokaa tai älkää, pyydän vieläkin kavereita tarkistamaan, löytyykö teksteistäni pahoja kirjoitusvirheitä. 😀 #ikuinenmamu

Olen muutenkin uskomattoman itsekriittinen perfektionisti, ja mm. sairauden myötä terve itserakkaus on hävinnyt elämästäni kuin tuhka tuuleen. On ollut hetkiä kun olen miettinyt, ettei kukaan voisi rakastaa minua tai pitää kauniina. Ja tietysti silloin, kun velloin itsesäälissä, ajattelin etten minä ainakaan vahva tai rohkea ole.

Onneksi nämä tunteet ovat historiaa ja pikkuhiljaa itsetuntoni palaset liimautuvat yhteen. Ja eikö se mene niin, että ”ehjimmät meistä on sirpaleista tehty”, kuten Tommy Tabermann sanoi?

Se vahva ja aurinkoinen kuva, joka minusta välittyy lukijoilleni, ei aina pidä paikkaansa. Tässä muutama paljastus siitä ”todellisesta Anista”.

Olen välillä todella negatiivinen ja keskitys pieniin, ärsyttäviin asioihin ja annan niiden pilata oman sekä esimerkiksi rakkaan poikaystäväni päivän.

Vaikka hiustyyliäni kehutaan usein, uskokaa pois että aamulla herätessäni näytän peikolta kun tukka sojottaa miljoonaan eri suuntaan.

Välillä on myös niitä aikoja kun en osaakaan enää arvostaa kaikkea sitä, mitä elämässäni on ja haluan vaan enemmän ja enemmän.

Olen mestrari stressaamaan. Silloinkin kun kaikki on oikeasti hyvin, keksin aina jostain uuden stressin aiheen. ”Ainahan voisi mennä paremmin?!”

Itsenäiseksi minua ei myöskään voi kutsua. Poikaystävänikin mielestä olen aika usein iso vauva, joka vaatii huomiota ja huolenpitoa. Pärjään itse kyllä tosi hyvin JOS ON PAKKO. Mutta jos tiedän, että joku muu voi auttaa tai tehdä jonkun asian puolestani, käytän sitä vaihtoehtoa enemmän kun mielelläni.

Nyt saa riittää, oon mä oikeesti ihan kiva tyyppi, haha :D

Ihanaa viikonloppua! :)