this world scares me

Varoitus: tiedossa tavallista negatiivisempaa pohdintaa.

Tänään on yksi niistä surullisista päivistä. Ihan kun perjantai 13. olisi muuttanut muotoaan salakavalasti ja naamioitunut tavalliseksi lauantaiksi. Tämä päivä on tuntunut epäonnen päivältä.

Aamu alkoi surullisilla uutisilla, tuttuvani koira oli nimittäin karannut ja löytynyt myöhemmin kuolleena. Pikkuinen oli jäänyt auton alle. Menin töihin itku kurkussa. Miksi näin piti käydä?

Myöhemmin päivällä selasin puhelimella uutisia ja vastaan tuli Seinäjoen surma, jälleen kerran. Kuinka raakaa ja kylmäveristä. Järkytyin syvästi kaikista yksityiskohdista. Olen ihmisenä sellainen, että eläydyn muiden tilanteisiin ja tunteisiin täysin. Kuvittelin surmatun tytön vanhempien tuskan, järkytyksen ja kamalan ikävän. He eivät voineet mitenkään estää sitä tapahtumasta, he eivät tienneet mitään…

Uutisvirrassa oli taas juttu Pariisin terrori-iskusta, joka myös kuvastaa kamalaa, suunniteltua julmuutta. Miten ihminen voi HALUTA viedä toiselta hengen?

Julmuus, kylmäverisyys, kostonhimo, viha. Ne kamalat ja tuhoisat tunteet, jotka saavat raivon partaalle ja tekemään niin hirveitä asioita. 

Pahinta on se, ettemme osaa varautua sellaiseen. Emme tiedä, aikooko vastaantulija puukottaa tuttavansa mustasukkaisuuden siivittämänä tai onko seuraava terrori-isku jälleen suunnitteilla…

Sairaudet ja luonnonkatastrofit tuntuvat myös epäreilulta ja julmalta kohtalon ivalta, mutta niihin ei välttämättä pysty etukäteen vaikuttamaan eikä estämään. Kun taas ihmisten tekemät surmat, terrori-iskut yms ovat täysin eri asia. Miksi ihminen haluaa tappaa, satuttaa, kostaa? Mistä moinen julmuus johtuu? Kenelläkään ei ole oikeutta päättää siitä, saako toinen elää vai ei.

Ei, en vaan käsitä, en ymmärrä enkä haluakaan.

Mitä meille ihmisille on tapahtumassa? Miksi, oi miksi maailmassa on niin paljon vääryyttä, julmuutta ja kylmäverisyyttä? 

Pyydän vielä kerran anteeksi tästä epätavallisen masentavasta postauksesta, mutta haluan olla rehellinen ja kertoa miltä tällä hetkellä tuntuu. Nyt tuntuu älyttömän pahalta. Ei mulla muuta.