Sydänmailla

Kyllä talvinen Suomi on sitten kaunis. Käytiin Savon sydänmailla hautajaisten merkeissä, mutta tuli siellä ulkoiltuakin. Ulkona oli -20’C pakkasta, mutta heräsin ennen auringonnousua ja lähdettiin parinkymmenen kilometrin päähän laavulle. Laavu oli lähellä joenuomaa, jossa menee kesäisin melontareitti. Paistettiin makkaraa ja pyörittiin vähän metsässä. Opin myös selviytymistaitoja, eli jälestämistä. Sukulaismiehet olivat positiivisesti yllättyneitä, kun tällainen citypörriäinenkin lähti happea haukkaamaan ja seuraili ihan innostuneena jänisten, kettujen ja oravien jälkiä 😀

Vaikka ikävissä merkeissä Savoon lähdettiinkin, se oli oikeasti tosi rentouttava reissu. Olin kolmisen päivää ilman telkkaria ja läppäriä, kännykkääkin vilkuilin lähinnä satunnaisesti. Menin aikaisin nukkumaan, heräsin ennen ennen auringonnousua ja söin kunnon kotiruokaa. Juotua tuli tosin vähemmän kuin se 2-3 litraa päivässä ja sen kyllä huomasi. Janotti koko ajan. Nyt on aineenvaihdunta toiminut senkin edestä 😀

Pitäisi ottaa tällainen interventio tavaksi useamminkin. Aivan uskomattoman rentouttavaa. Tuntui, että nukuinkin paremmin. Kuu oli isompi, tähtiä enemmän ja yöllä oli ihan oikeasti pimeää. Lähin katuvalo löytyi varmaan parikymmenen kilometrin päästä. Tänään olin kuitenkin laiska ja jätin reenit välistä. Makoilin kotihousuissa, teepaidassa ja villasukissa, tein hyvää ruokaa ja katsoin telkkaria. Vain olin.

Ohessa kuva kerrospukeutumisen ihanuudesta. Oon jäätyneellä joenuomalla, aurinko on juuri nousemassa ja mulla on päällä Kuomat, kahdet sukat, kolmet housut (collareiden alla on toppahousut), pari paitaa, untuvatakki, pipo, tumput ja hylkeenpyytäjän hanskat 😀 Kyllä tarkeni, vaikka hengitys huurusi jäähileeksi takille ja posket tuntui menevän tunnottomiksi, mutta mahtavat maisemat oli.