V-ttaa niin ettei veri kierrä

Kirjaimellisesti.

Eilen oli PT-tunti ja se oli ensimmäinen kerta, kun oli itku lähellä. Mainittakoon tähän, että oon aina miettinyt, miksi ihmiset (etenkin mun edellisellä salilla) itkee samalla kun ne treenaa PT:n kanssa. Mun mielestä liikunnan kuuluu olla kivaa, eikä itteensä saa hajottaa, vaikka kovaa treenaakin. No, itse olin sunnuntain potkutreenien jälkeen niin jumissa, ettei treenistä tullut mitään. Se turhautti, vitutti, ja koska paikat oli kipeät, myös satutti.

Tarkoituksena oli tehdä intervalliharjoitusta. Aloiteltiin heittämällä 5kg koripalloa seinään ja sitten pallo kyykyn kautta kiinni. Osaan heittää koripalloa, vieläpä hyvin. Tavallista koripalloa. Tuo oli vähän painavampi, kuin ne mitä normaalisti heittelen. Heti ensimmäisessä heitossa onnistuin taittamaan vasemman ranteeni ympäri ja loppukerrat vähän himmailin, koska rannetta juili aika hyvin. Sitten jouduttiin muokkaamaan koko suunniteltu reeni ’invareeniksi’ eli mahdollisimman kevennettynä ja tuettuna kuin mahdollista. Vitutti ja turhautti. Ärsytti. Olin ihan helvetin pettynyt itseeni.

Loppureeni keskityttiin sitten liikkuvuuteen. Mulla on yläkropassa sellainen jumitus päällä, ettei kädet liiku taaksepäin ollenkaan. Niitä sitten koitettiin venyttää ja liikutella, mutta ei se ihan noin äkkiä vetristy. Otsikkoon viitaten, ilmeisesti yläkropassa on sellainen jumitus, ettei siellä kierrä kunnolla edes veri.

Mulle suositeltiin jäsenkorjausta. Oon kokeillut jo kiropraktikot ja akupunktiot läpi, joten ajattelin ettei tässä oo mitään menetettävää. Jos vaikka onnistuisi saamaan itsensä pysyvästi kuntoon. Soittelen huomenna ja varailen aikaa. Ärsyttävää, kun yläkroppa on niin jumissa, oli sitten missä asennossa tahansa. En saa yöllä untakaan, kun jumittaa. Kipu ei varsinaisesti oo kipua, kyllä sen sietää, se on vain sellaista ärsyttävää jumitusta. Tietää että jossain joku painaa jotakin, eikä oikein passaa liikuttaa itseään yhtään. Hengittäminenkin sattuu.