”Flunssaa se vain on!”

Kävin tiistaina potkutreeneissä. Ehdin ottaa alkulämpöjä alle kymmenen minuuttia, kun rupesi särkemään kurkkuun. Kävin juomassa vettä ja jatkoin lämmittelyä. Ei onnistunut ollenkaan, vaikka kävin juomassa lisää vettä. Sattui kurkkuun ja keuhkoputkeen ja lopputuloksena oli, että valmentaja lähetti kotiin. Turhautti ihan helkkaristi. 

Kyselin sairaanhoitajana työskentelevältä kaveriltani, että miltä nämä oireet sen mielestä vaikuttaisi. Oon edellisen ja tämän viikon aikana kiinnittänyt huomiota siihen, että saatan hengästyä bussipysäkille kävelemisestä. En myöskään pysty puhumaan samalla kun kävelen, ilman että hengästyn. Molemmissa tilanteissa huomaan, että hengitysteissä tuntuu ’ahtautta’ ja ikäänkuin rinnan päällä olisi pieni paino. Kaveri veikkasi, että kyseessä voisi olla rasitusastma. Sanoi, että kannattaa tilata lääkäriaika niihin rasituskokeisiin.

Soittelin arvauskeskukseen ja kyselin vapaita aikoja. Ei kuulemma ole, mutta diagnoosiksi annettiin ”pelkkä flunssa” ja käskettiin olla harrastamatta minkäänlaista rasittavaa hikiliikuntaa, ettei tule sydänlihastulehdusta tai muita ongelmia. Ärsyttävää, koska mulla ei ole mitenkään kuumeinen tai flunssainen olo, mulla on vain keuhkot kipeät. Haluaisin itse astmatestiin, ihan vain varmistuakseni, että kyse ei ole siitä. Sitten tiedän, ettei tarvitse pidätellä reeneissä itseään ja miettiä, että saanko mä nyt astmakohtauksen, jos teen näin tai noin.

Kai sitä sitten taas himmataan reeneistä ja katsellaan miten tälle käy. Tai meen yksityiselle ja maksan opintotukeni verran siitä diagnoosista, että ei ole astmaa.