Miksi ostaa salikortti, jos ei tee muuta kuin juoksee matolla?

Mä oon juuri niitä ihmisiä, jotka ihmettelee tätä. Miksi maksaa n. 60e/kk, jos vain juoksee matolla / polkee / crossaa? Sitähän voi harrastaa muuallakin ja sitä paitsi, se on T-Y-L-S-Ä-Ä. Eilinen personal trainer -kerta avasi vähän sitä, miksi ihmiset tekee tätä. Eli siis juoksee siinä matolla vaikka sen 90 minuuttia. Tutustuin eilen siis sykerajoihin ja termeihin PK, VK & MK.

(ihailkaa hienoja graafikontaitojani, kyllä koulutus tuottaa hedelmää!)

Vasemmalla oleva normaalikolmio on perustila, jollainen ihmisen kuntopohjan pitäisi olla. Pohja pitää rakentua peruskestävyydelle, eli suomennettuna ihan peruskunnolle. Peruskestävyys tarkoittaa niitä arkisia asioita, joita tehdään normaalilla sykkeellä. Kävellään bussipysäkille, käydään lähisiwassa hakemassa maitoa, siivotaan jne. Peruskestävyydessä on myös kakkostaso, joka tarkoittaa periaatteessa samaa, mutta aavistuksen tiheämmällä sykkeellä. Juostaan sinne bussipysäkille.

Kolmion keskitaso on vauhtikestävyyttä. Eli mennään vaikka juoksulenkille. Vauhtikestävyydessä syke kasvaa, tulee hiki ja tuntuu, että tehdään jotakin. Silti ollaan kuitenkin vielä mukavuusalueella.

Kärki on sitten maksimikestävyyttä, jonka osuus liikunnasta on noin 0-2 prosenttia. Sitä ei siis juurikaan tarvita. Maksimikestävyydessä mennään nimenomaan siellä omissa maksimeissa, ei ole mukavaa, ei pysty puhumaan ja hiki virtaa. Normaali kuntoilija pärjää ihan hyvin ilman maksimeja, kunhan perus- ja vauhtikestävyydet ovat kunnossa.

Oikeanpuoleinen kolmio olen minä. Mä olen tottunut treenaamaan maksimeilla. Thainyrkkeilyssä vedetään omia maksimeja, koska siellä vedetään täysillä. Salilla teen sen 12-15 toistoa niin suurilla painoilla, kun pystyn. Käyn kuitenkin myös uimassa ja teen 1-2 tunnin lenkkejä, mutta en saliympäristössä. Personal trainer sanoi, että mulle varmaan lisätään ohjelmaan ihan vain normaalia kävelyä. Sitten pitäisi tehdä pieniä intervalleja, juosta osa matkasta ja sitten taas kävellä. Parannetaan peruskuntoa.

Mä en ole koskaan ollut hyvä juoksemaan, vedän todella herkästi hapoille ja askellan väärin. Lisäksi olen edelleen sitä mieltä, että salilla juokseminen / crossaaminen on aivan helvetin tylsää ja aikaavievää, hyödytöntä puuhaa. Kuitenkin, kuten edellä todettu, peruskunnon ja vauhtikestävyyden parantaminen ei tietenkään ole hyödytöntä. Se ei vain ole mun laji. Liikun paljon mieluummin ulkona, kuin juoksumatolla. Ulkona pystyn säätelemään helposti juoksuvauhtia ja maastoa, sattuu vähemmän. Jos hölkkään, mun paino tulee jalan ulkosyrjälle, eikä se leviä tasaisesti. Tämä aiheuttaa suurempaa rasitusta polveen ja aktivoi vääriä lihaksia, mm. säärestä. Toisin sanoen, sattuu ihan helvetisti. Kipuilun takia ei ole koskaan ollut suurempia haluja juosta enemmän kuin on ollut pakko. Akillesjänteissä on huomattavaa kireyttä, mikä kiristää myös pohjetta ja saa jalan osumaan juoksussa niin, että maahan osuu vain päkiä, eikä muu osa jalkaa. Pitäis venytellä.

Pitäis ja pitäis.
Ehkä mä saan tästä vielä jonkun projektin itselleni.