Koulun liikuntatunnit, Cooperin testi ja 1500m juoksu. Vaikka muuten tykkäsinkin koululiikunnasta, vihasin noita juoksutunteja. Meillä oli yläasteella ja lukiossa sellainen opettaja, että mikäli mokasit juoksussa ja kuntotestissä, numero ei ollut seiskaa korkeampi. Vaikka olit porukan aktiivisemmasta päästä ja teit täyden kympin arvoisesti kaiken muun, mutta juoksu ja kuntotesti meni penkin alle, numero meni samoin.

Mä pidin itseäni ”ihan ookoona” juoksijana joskus ala-asteella. Kipitin jopa koulujenvälisissä kisoissa. Sitten yläasteesta eteenpäin ruvettiinkin tutkimaan omia aikoja jonkun keskimääräisen taulukon perusteella. Tyyliin kuinka nopeasti keskimääräinen 15-v. tyttö juoksee 1500 metriä, että se saa arvosanaksi 10. Sitten etsitiin oma aika ja numero.

Lukion pakollisten juoksutestien lisäksi en oo juossut. Multa meni fiilis ihan totaalisesti, koska pidin (pidän?) itseäni paskana juoksijana ja mua sattui jalkoihin, kun juoksin. Näin jälkeenpäin tiedän, että noihin aikoihin mulla rupesi esiintymään sitä yliliikkuvuutta ja vinoutta, joten sen väärän juoksuasennon ja -tavan takia varmaan nuo kivutkin esiintyi.

Seiskaluokasta on yli 10 vuotta (härregud, miten vanha olo) ja alkuvuodesta tein mielenhäiriössä jonkun lupauksen, että opettelen juoksemaan ja juoksen koko kesän. Tavoitteena on siis juosta tuota läheistä urheilukenttää ympäri. Otan aikaa, kun juoksen kolme kierrosta ympäri, ja sitten koitan aina seuraavalla kerralla parantaa sitä aikaa. Katsotaan mikä se aika on kesän lopussa. Juoksumatka on 1200 metriä, eli tälleen kevyesti aloitellaan 🙂

Ostin itselleni juoksukengät, Nike Lunarglide 5, joissa on pronaatiotuki. Se tukee siis jalkaholvia, joka mulla on madaltunut. Helpottaa ainakin aluksi juoksua.

Eilen oli PT-tunti ja testattiin mun juoksutyyliä. Siinä juostessani PT kysyi, että oonko mä kauankin juossut, se kun tietää tästä mun kesäprojektista. Sanoin, että en oo vielä kertaakaan. ”Aijaa, mä ihan luulin, kun sulla on niin hyvä toi tekniikka.”
Sain kehuja juoksutyylistä ja jaksamisesta. Pieniä korjauksia tehtiin jalan asentoon, askelpituuteen, lantion sijaintiin ja käsien liikkeeseen. Ne on sellaisia, mihin pitää kiinnittää huomiota tulevaisuudessa. Pientä särkyä oli, mutta se johtuu kuulemma siitä, etten oo juossut ennen. Myös virheasennoista oppii eroon, kunhan treenaa ne ulos lihasmuistista.

Juoksin matolla intervallia, sekoittelin reipasta kävelyä ja pidempiä juoksumatkoja. Minä, joka en oo ikinä sietänyt pitkänmatkanjuoksua, enkä ymmärrä miksi ihmiset vapaaehtoisesti juoksee matolla jonkun tunnin, juoksin eilen matolla 45 minuuttia. Eikä se edes tuntunut pahalta, tylsältä tai pitkäveteiseltä. Vaan oikeastaan ihan kivalta. Lisäksi oli tosi kiva kuulla kehuja juoksutyylistä, ja siitä, että mä oikeastaan oon ihan hyvä juoksija. Etenkin kesän lopulla, kun kehityn ja projekti pukkaa kunnolla päälle.

Vielä en uskalla luvata mitään varmaksi, mutta ehkä mä olen kesän lopulla entinen juoksuvihaaja.
Ainakin eiliset treenit antoi hyvää uskoa tähän, että mäkin voin kehittyä ja voin oppia juoksemaan matkaa – ja vieläpä tykätä siitä!

Lause, jota en olisi uskonut kuulevani omasta suustani, mutta en malta odottaa, että kenttä sulaa ja pääsen juoksemaan!