//www.youtube.com/embed/piWLmzTDYR4″ frameborder=”0″ height=”315″ width=”560″>

Töksäytyksiä lapsista: ”Herranjestas, miten lihava! Älä nyt enää anna sille ruokaa!” kommenttiosiosta.
”Mutta jos totta puhutaan, tekisi kyllä mieli joskus sanoa joillekin vanhemmille suorat sanat, joskaan ei lasten kuullen. Äsken juuri seurasin kauniisti sanoen reippaasti ylipainoista perhettä Mäkkärillä, pienimmillekin lapsille, alle kouluikäisille, oli ostettu tupla-annokset hampurilaisia ja ranskalaisia ja kaikki meni …”

”Mielestäni, jos syöttää lapsensa sairaanloisen ylipainoiseksi on kyse törkeästä pahoinpitelystä. Ettekö te vanhemmat ymmärrä mitä tarkoittaa diabetes. nimim. Saa sanoa”

”Totuudet pitää kestää ja tehdä jotain asian hyväksi. Jos joku sanoo lihavaksi niin ei se auta että ryömii kotiin jääkaapin viereen ja syö suruunsa. Monta kertaa on tehnyt mieli sanoa jotain kun näkee kaupassa valtavan ylipainoisen ihmisen jolla ostoskärry täynnä kaikkea mahdollista lihottavaa ja epäterveellistä ja kilokaupalla, ja sitä keppanaa lisäksi vaikka olisi maanantai. Usein näkee että myös lapsille syötetään kaikkea mättöä, kyllä pitäisi olla sen verran järkeä päässä että jos ei itsestään välitä niin opettaisi edes lapsille mitä kannattaa syödä, ja liikkua…”

”Eli, jos ON lihava lapsi, siitä ei saisi sanoa? Miksei? Monesti luulisi olevan aiheellista, että edes joku puuttuu asiaan, jos edes vanhemmat eivät siihen puutu. Kaikki pitäisi laittaa kauniiseen pakettiin, mairitteleviin sanoihin, joita ei edes ymmärretä siten kun pitäisi, jottei se pullukka tai sen vanhemmat vain ottaisi herkkään nenäänsä…
Yhdessähän tapauksessa siitä suorasanaisuudesta erään kirjoittajan mielestä oli ollut hyötyäkin, kun oli lausahduksesta sisuuntunut ja muuttanut elämäntyyliään.”

Mun mielestä tossa viimeisessä kommentissa kiteytyy tää kaikki. ”MÄ SANON SEN SIKS KU SE ON TOTTA JA SIT SÄ VOISIT TAJUTA MUUTTUU!” Näinpä. Ehkä jollain huutelijalla voi olla pohjimmaisena tarkoituksena joku hyvä ajatus, tyyliin nyt se oppii paremmat elämäntavat kun minä vähän neuvon, mut useimmiten tuollaiset kommentit jää vaan pyörimään mieleen ja voi pahimmissa tapauksissa vielä pahentaa asiaa (esim. ylipainoisesta anorektikoksi)

Melko moni ylipainoinen varmasti tajuaa olevansa ylipainoinen ja useimmat tekevät asian eteen jotakin. Toiset laihtuvat helpommin, toiset eivät. Toiset taas eivät liho ’terveisiin’ mittoihin, vaikka miten söisivät. Aineenvaihdunta on iso tekijä näissä, itsekin opettelen syömään säännöllisesti juuri sen aineenvaihdunnan parantamisen takia. Samaa huutelulogiikkaa voisi soveltaa mihin tahansa muuhunkin ominaisuuteen, vaikka lapsettomaan pariskuntaan. Jos lasta ei yrityksistä huolimatta kuulu, niin ainahan voi ilmoittaa, että teidän pitäis nyt vaan harrastaa sitä seksiä, tarkkailla ovulaatiota ja kokeilla lähetyssaarnaajaa. Jos sitä lasta on yritetty vaikka viisi vuotta, niin luuletko ettei kaikki apukeinot ole jo käytössä?

Mä en henkilökohtaisesti ymmärrä sellaisia ihmisiä, jotka kokevat asiakseen sanoa vieraalle ihmiselle jotain tuollaista, mikä selkeästi loukkaa sitä ihmistä. Vaikka se on totta, se ei tee siitä asiallista, eikä mukavaa. Jokaisella ihmisellä on varmasti joku mielipide jokaisesta ihmisestä. Kuinka moni kestäisi kuulla kadulla jatkuvasti kommentteja itsestään? Vaikka kuulisit 97 positiivista ja 3 negatiivista, niin muistaisit todennäköisesti vain ne negatiiviset.
”Ootpa sä laiha, ootsä anorektikko?”
”Tajuutsä läski paljonko tossa Big Macissa on kaloreita? Söisit vittu salaattii!”
”Eihän sulla vittu ole edes tissejä!”
”Eeei laaaksoaaa eeeeei kukkuuulaaa…”
”Ihan vitun iso nenä, näitsä!”
”Syötsä ikinä mitään? Opettelisit syömään kunnolla, niin saist muotoja!”
”Onks noi sun tissit silarit?”
”Ootsä harkinnu tissileikkausta / rasvaimua?”

Kyllähän minullakin on mielipiteitä ihmisistä, positiivisia ja negatiivisia. Mutta mulla on myös sen verran käytöstapoja, että tiedän pitää ne mielipiteet omana tietonani, ellei niitä varta vasten kysytä. Saatan katsoa jotain naista ja miettiä mielessäni, että onneks en oo ihan noin iso / miksei mulla voi olla tuollaista vartaloa / onkohan noi tissit aidot / onneks mulla ei oo noin pieniä rintoja. Mutta en sano sitä ääneen. Myös asiakaspalvelijana oon peruskohtelias kaikille ihmisille, jos on mukava minulle, saa erittäin mukavaa asiakaspalvelua. Vaikka olen työskennellyt vaatekaupoissa, en ikinä menisi sanomaan asiakkaalle, että sä oot kyllä ihan liian läski/laiha meidän myymälän vaatteisiin, mee pois. Sen sijaan minulle on asiakas kyllä ilmoittanut, että haluaa paikalle laihan myyjän, koska tuon kokoinen ihminen ei voi ymmärtää mitään tämänkokoisista vaatteista.

Päänsisällä saa ajatella mitä haluaa, mutta hienon ihmisen tunnistaa siitä, että kaikkea ei ole pakko ajatella ääneen.
Jos on pakottava tarve sanoa tuntemattomalle vastaantulijalle jotain, sano mieluummin jotain aidosti positiivista tai edes hymyile. Se voi piristää monen päivää 🙂