Urheilija ei tervettä päivää näe

Mainitsin edellisessä postauksessa jotain niistä selkävaivoista. Nyt selkä on tämän postausten välissä olleen viikon ollut niin kipeä, ettei ole tosikaan. Kyllähän mä tiesin, että se on paskana, mutta en ajatellut sen olevan ihan näin hajalla.

Thainyrkkeily lähti puolen vuoden tauolle. Kokeillaan syyskuussa uudelleen. Fakta on, että mun selkäni ei ole niin hyvässä kunnossa kuin sen pitäisi olla, ja kuinka sen haluaisin tässä pienessä, perfektionistisessa mielessäni olevan. En kykene pitämään potkutyynyjä, eli olemaan se ’turpiinsaava’ osapuoli. Sen lisäksi että mua sattuu niiden pito ihan helvetisti, tyynyt ei välttämättä aina pysy paikallaan ja pahimmassa tapauksessa kaveri saattaa katkaista nilkkansa, jos potkaisee kovaa väärin oleviin tyynyihin. En haluu ottaa sitä riskiä, enkä myöskään halua loukata itseäni lisää.Kerroin mikä tilanne mulla on tämän selkäni kanssa ja en yllättynyt, kun vastaus oli, että kuulostaa pahalta 🙁
Masentaahan se silti, mutta nyt on 6kk aikaa kuntouttaa ylävartalonsa sellaiseen kuntoon, että kykenee jatkossa thaikkuamaan.

Kävin toissapäivänä jäsenkorjaajalla. Otin kengät pois ja seisoin normiasennossani, niin jäsenkorjaaja kommentoi, että ”Herranjumala! Sähän oot aivan vino!” Kesken hoidon se myös hämmästeli mun lihasjumejani, miten joku voikaan olla näin jumissa? Sain kuulla myös arvion skolioosista, mutta sitä en usko. Olisi joku lääkäri (ja kouluterkkari) sen jo huomannut. Mulla on vain yliliikkuvat nivelet, kaikki lihakset jumissa ja olematon tukilihaksisto.

Jäsenkorjaus on siis hieronnan ja kiropraktiikan välimuoto. Siinä yritetään naksauttaa kaikki oikeille kohdilleen. Itsehän naksuin ja muljahtelin niin kamalasti, että itseänikin hirvitti. Kuulostin muropaketilta. Ja se sattui. Sattui ihan helvetisti. Olin 70 minuuttia hammasta purren ja tippa linssissä, ajattelin että tämä on mun kropan parhaaksi, kyllä mä kestän, tämä on kropan parhaaksi, kohta se loppuu… Olisihan siinä kai voinut sanoa, että sattuu, mutten kehdannut. Olin sen verran jumissa, että ei siitä varmaan olisi mitään hyötyä ollut, jos homma olisi tehty hellemmin.

Hyödyksi se kyllä oli, sitä en voi kieltää. Ennen jäsenkorjausta en taipunut eteentaivutuksessa edes polviini, nyt saan sormenpäät lattiaan. Lisäksi eilinen pt-tunti meni todella hyvin. Selkään ei sattunut, eikä tarvinnut himmailla ollenkaan. Treenasin omasta mielestäni ihan törkeän hyvin ja kyllähän sitä PT:ltäkin positiivista palautetta tuli. Se kehui, että mun liikkuvuus on selkeästi parantunut. Seuraava askel on aloittaa sarjahieronta, kunhan kehittelen jostain rahat siihen.

ps. Ettei ihan marmatukseksi mene, niin:
1.1.2014 – 1.2.2014 välisenä aikana vyötäröstä on kadonnut neljä senttiä :)