Helsinki-Vantaan lentokentällä tunnen mahan pohjassa perhosia, kaikki tuttu ja turvallinen jää nyt taakse. Äiti ja veli jäävät vilkuttamaan, kun astun turvatarkastukseen. Hermoilen hieman mihin minun pitää lentokentällä mennä, mutta lopulta pääsen istumaan lentokoneeseen ikkunan viereen.  Katselen kun haikeana, kun lennämme Suomen yllä, kunnes sitä ei enää näy.

Saavuttuani Amsterdamiin minun tulee löytää matkalaukkuni: mikä ei ole helppoa sillä Amsterdamin lentokenttä on valtavan suuri. Lopulta päädyn kysymään eräältä virkailijalta apua englanniksi. Yllätyksekseni minua ei jännitä puhua englantia, vaikka en koskaan ole ollut kovinkaan hyvä siinä. Löydän laukkuni ja lopulta myös hotperheeni , jotka odottavat minua kukkakimpun kera.

Seuraavana päivänä pääsen tutustumaan Amsterdamin keskustaan. En ole ikinä nähnyt mitään niin viehättävää kuin pienet kanaalit ja piparkakkutaloilta näyttävät rakennukset. Rakastun ensisilmäyksellä kaupunkiin! Ihmiset juttelevat toisilleen, vaikka eivät tunne tosiaan: miten suloista! Pyöriä on lukemattomasti, en edes osaa kuvailla miten paljon niitä täällä on, kaikki kulkevat nimitäin pyörällä, jopa miehet puvuissa ja naiset eleganteissa mekoissaan. Kerrassaan viehättävää!

Tänään minulla on vapaapäivä, joten pääsen tutustumaan vielä tähän kiehtovaan kaupunkiin ja saatan saada blogiini jopa kuvia, jos hyvin käy : ) Siihen asti see you  later alligator!